lauantai 7. lokakuuta 2017

Tunnelmia avajaisjuhlista

Armoa!-näyttelyn avajaisjuhlat ovat ohi! Olo on helpottunut ja iloinen, mutta yhä vähän pökkeröinen. Olen yhä heräillyt öisin "muistamaan" asioita, jotka pitäisi ehtiä hoitamaan ennen pippaloita, ja sitten tajunnut, että nehän menivät jo. Viime yön tosin nukuin kuin tukki, eli ehkä tästä vielä toivutaan.
Avajaiset pidettiin eläinten päivänä 4.10.2017. Sain askartelukaupasta vapaata koko päiväksi, joten pystyin aloittamaan järjestelyt jo aamutuimaan. Aloitin fiksatisoimalla työt ulkona kaatosateessa katoksen alla. Lakan kuivuttua pakkasimme maalaukset Korpun kanssa laatikoihin ja autoon sateenvarjon suojaamana. Sade oli onneksi jo laantunut hieman, kun pääsimme Kulttuurikahvila Laiturille. Pienen edestakaisin juoksemisen, kaukaa ja läheltä -zoomailun sekä mielenmuutosten jälkeen jokainen kuudestatoista maalauksesta löysi paikkansa kahvilan seiniltä (tuntuu muuten ihan älyttömän oudolta nähdä omat teoksensa seinällä. Ihan kuin ne olisivat väärässä todellisuudessa).

Tämän jälkeen ajoimme hakemaan vuokraamamme kuohuviinilasit sekä ostamaan vieraskirjan ja sitten oli aika palata hetkeksi kotiin. Pikaisen lounaan jälkeen Korppu lähti töihin ja minä rupesin näpyttelemään tervetulopuhetta, viimeistelemään teoslappusia sekä tekemään illaksi naposteltavaa (pieniä kolmioleipiä cocktail-tikuissa). Puheen kanssa olin ihan täydellisessä jumissa, joten loppujen lopuksi kopioin Kiitosta ja kritiikkiä kirkolle -blogimerkintäni sitä varten. Näpyttelytyö sai jatkoa, kun tajusin, että paikalle saattaisi saapua myös ilmoittautumisen skipanneita ihmisiä: oli kirjoitettava tarjoiltaville herkuille aineosalistat, jos heillä sattuisikin olemaan allergioita.

Sitten yhtäkkiä kello olikin jo puoli viisi ja Korppu tuli töistä. Haimme tilaamani mansikkatökkäyskakut Kahvila Kissatenista (NAM) ja suuntasimme takaisin Laiturille. Iskimme teoslaput seiniin, asettelimme pöydät uusiksi ja laitoimme tarjoiltavat niille. Ja toki muitakin hommia  oli selvitettävänä (emme osanneet käyttää projektoria ja artisti Matias Kankaan kitara hajosi...). Hommat olivat valmiina viittä vaille kuusi, jolloin osa vieraista oli jo saapunut paikalle.


Avajaisjuhlat alkoivat kaikesta kiireestä huolimatta rennoissa tunnelmissa. Vieraita saapui yhteensä noin 42. Kakkua, kuohujuomaa ja kolmioleipiä oli varattu 50:lle ihmiselle, joten aika nappiin meni. Alkuperäisen suunnitelman mukainen aikataulu oli seuraava:

  • klo 18.00: Näyttely avautuu
  • klo 18.15: Tervetulopuhe ja -maljat
  • klo 18.25: Terveiset Carol J. Adamsilta
  • klo 18.40: Jutustelua ja mutustelua
  • klo 19.00: Artisti Matias Kangas esiintyy

Maljapuhe viivästyi hieman (aloitin sen vasta n. 18.30), mutta mitäpä pienistä. Jos vielä tulevaisuudessa saan mahdollisuuden pitää näyttelyitä, niin pitäisi varmaan säästää enemmän aikaa juttelulle ja maalausten katsomiselle. Puheen piti minun ja Adamsin lisäksi myös pastori Pauliina Kainulainen, mistä olen hyvin otettu ja kiitollinen.

Carol J. Adamsin puhe esitettiin videotallenteena.
Artisti Matias Kangas esiintyy.
Harmi, etten ihan ehtinyt juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Niillä, joiden kanssa ehdin keskustella, oli todella jänniä ja hienoja ajatuksia näyttelystä.
Myös kolme koirakaveria osallistui avajaisiin.
Kaiken kaikkiaan avajaiset menivät vallan mainiosti. Artistille saatiin uusi kitara, kakku oli kaikkien mieleen, taide puhutteli, eläinten oikeudet ja eläinteologia kiinnostivat ja tunnelma oli katossa. Tarkoitus suunnata jatkoille Amarilloon, mutta pitkän päivän jälkeen kotisohva vei voiton.
Taiteilija täpinöissään.

Kotona huomasin, että paitani oli ollut koko avajaisten ajan väärin päin ja että yhdellä teoksella oli väärä nimi lapussa. Mutta mitäs me pienistä.

Näyttely on esillä 30.10. saakka Laiturin aukioloaikoina, käykää ihmeessä tutustumassa!

maanantai 2. lokakuuta 2017

Paniikki

Suunnitelmat muuttuvat, olisihan se pitänyt ottaa huomioon. Viime postauksessa kirjoitin, kuinka aloitin kuudennentoista teoksen maalaamisen näyttelyä varten muutama viikko takaperin. Tuolloin aikataulut näyttivät selkeiltä: minulla olisi ennen taidenäyttelyn avajaisia töitä kaupan puolella vain noin 4-6 tuntia per päivä ja yksi viikonloppu kokonaan vapaana. Ehtisin hyvin viimeistellä viimeisen teoksen ja lisäksi hoitaa muut näyttelyä varten tehtävät valmistelut, kuten maalausten lakkaamiset, avajaispuheen kirjoittamisen, teoslappusten kirjoittamiset, hinnoittelun, teosluettelon laatimisen ja myyntisopimusten luonnostelun. Lisäksi tarvikkeiden hankkiminen (kiinnitysvälineet, tarjoiltavien leipominen, kuohuviinilasien vuokraus, serviettien osto...) hoituisi kätevästi siinä sivussa. Haaveissani oli myös nettisivujen uudistaminen ennen avajaisia. Kiire tulisi, mutta eikö sitä aina loppujen lopuksi saa kiireen aikaan loppumetreillä?

Sitten kävi niin, että yksi työntekijöistä sairastui ja vuoroista kaupan puolella tulikin yli kahdeksantuntisia. Suunnitelmat menivät uusiksi: herätys soimaan joka aamu ennen seitsemää, maalaamista aamulla pari tuntia. Maalaaminen jatkuu iltaseitsemän jälkeen, kun pääsen kotiin. Tänään näyttelyyn on aikaa enää pari päivää, enkä ole saanut nukutuksi, sillä viimeinen ja yhä keskeneräinen maalaus pyörii päässäni. Heräsin viime yönä puoli kolmesta saakka jatkuvasti katsomaan kelloa. Tiedän, että viime postauksessa lupasin olla ottamatta stressiä viimeisestä maalauksesta, mutta teos on niin lähellä valmistumista, että harmittaa jos se jää kesken!

Avajaispuheen kirjoittamista en ole vieläkään aloittanut, mutta lohduttaudun sillä, että ihmiset tulevat katsomaan teoksia eivätkä kuuntelemaan mitään syvällistä saati omaelämäkerrallista tarinaa. Tarjoiltavien hankkimiset ulkoistin, sillä leipomiseen ei olisi aikaa (spoileri: tilasin aivan ihanaa vegaanista mansikkatökkäyskakkua Kahvila Kissatenista). Viime yönä sain tehtyä teoslaput, hinnoittelut ja myyntisopimukset valmiiksi. Teosluetteloa en sen sijaan voi tehdä ennen kuin tiedän missä järjestyksessä haluan maalaukset seinälle.

Paperipussiin hengittelyä voisi kokeilla.