lauantai 19. joulukuuta 2015

Lehtijuttu ja kosinta

Aika usein kuulen kysyttävän siitä, mitä kevytyrittäminen oikeastaan tarkoittaa ja kuinka se eroaa "oikeasta" yrittämisestä. Sen innoittamana otin yhteyttä paikalliseen Sanomalehti Karjalaiseen ja ehdotin, että heidän pitäisi kirjoittaa artikkeli aiheesta. Muutaman päivän kuluttua Karjalaisesta soitettiin ja kysyttiin, voisivatko he tulla tekemään pienen haastattelun lehteen. Juttuun olisi nimittäin hyvä saada joku kevytyrittäjä esimerkiksi. Jännitti kyllä ihan älyttömästi, mutta uteliaisuuttani (sekä ilmaisen mainonnan innoittamana) suostuin.

Haastattelija ja lehtikuvaaja tulivat maanantaina. Minua ei ole ennen haastateltu lehteen, joten pienet ennakkoluulot kitisivät päässäni. Onneksi ne osoittautuivat turhiksi, sillä sekä kuvaaja että haastattelija olivat oikein hauskoja ja huumorintajuisia tyyppejä. Jännityksestä en valitettavasti päässyt eroon koko aikana, vaan oli ihan supervaikeaa muodostaa järkeviä lauseita ja peittää käsienitärinä. Etenkin kun kuvaaja pyysi  maalaamaan lehtikuvaa varten, vapina vain voimistui.

Kun haastattelija ja kuvaaja lähtivät, jatkoin maalaamista vielä jokusen tunnin. Käsien tärinän  avulla sain nimittäin aika hienoa jälkeä tuohon kuvassa näkyvään dodotyöhön.

Olin yllättynyt, että minusta otettu kuva oli noin iso (ja vielä keskiaukeamalla). Odotin sellaista kärpäsenkakkaa jonkin random sivun alanurkassa.
Vasemmalla jännittynyt Limppu. Oikealla Sanomalehti Karjalaisen keskiaukeman artikkeli 18.12.2015.
Toinen yllättävä asia tapahtui viime viikon perjantaina, päivää ennen minun ja Korpun seitsemättä vuosipäivää. Olin parhaillaan piirtämässä uutta näyttelytyötä, joka on kenties haasteellisin työ mitä olen ikinä tehnyt. Kuvakulmista, asennoista tai valaistuksesta ei ole minkäänlaisia valmiita malleja, joten työ vaatii paljon keskittymistä. Olin niin uppoutunut piirtämiseen, etten melkein edes kuullut Korpun tulevan töistä. Hyppelin kuitenkin häntä vastaan eteiseen ja näin hänen rapisuttavan jotain selkänsä takana. Oletin kyseessä olevan sipsejä, vihiksiä tai muuta mässyä. Kuola valuen ojensin käteni, mutta sainkin vastaani ruusukimpun. Yhtäkkiä Korppu polvistui ja kysyi, tulenko hänen vaimokseen. "Pienen" shokin alta vastasin tietysti myöntävästi.

Shokki ei siis johtunut siitä, että olisin ollut pettynyt mässyttömyyteen, vaan siitä etten todellakaan odottanut kosintaa (haimme tosin illalla sipsejä kihlautumisen kunniaksi). 
Kun olin saanut vastattua, huomasin vain seisovani siinä rämävaatteissani, reikä sukassa ja tukka takkuisena. Seuraavan tunnin - tai 24 tuntia, en ole ihan varma - toistelin sanoja: "Ai häh?", "Ai oikeesti?" ja "Ai ihan oikeesti?".

Hassua, että olen jo vuosia suunnitellut julkistavani kihlauksen jollain todella kauniilla piirroksella, mutta lopputulos näkyykin yllä. Keskittymiskykyni on ollut ihan nollassa tuon kosinnan jälkeen, mutta ehkäpä toivun tästä vielä.

EDIT: Vielä pitää vähän hehkuttaa kuvan muodossa 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Liitto, 2015

The Covenant, 2015

Tämän maalauksen valmistin Eläinsuojelukeskus Tuulispään taidehuutokauppaan, joka pidetään ensi viikonloppuna (28.-29.11.). Valitettavasti teos ei ehdi perille Postin lakon vuoksi, joten se jää minun huomaani. Aion kuitenkin tukea Tuulispäätä nyt ja tulevaisuudessa eri keinoin.

Pakko myöntää, että lakon ajankohta oli myös tietyssä mielessä hyvä asia, sillä suunnitelmissani on ensi vuonna pitää eläinteologisiin aiheisiin liittyvä näyttely, ja on mukavaa saada työ mukaan siihen.

Olen pyrkinyt tuomaan paljon symboliikkaa näyttelyä varten valmistettuihin töihini. Osa siitä saattaa tosin olla hieman vaikeasti avautuvaa kristillisiä symboleita tuntemattomalle, mutta toisaalta "liian" kristillisesti ajattelevalta yksinkertaisemmat merkitykset voivat mennä sivu suun. Armoa!-nimiseen näyttelyyni tulee näillä näkymin 10-12 teosta.
Teoksen etenemisen vaiheita.
On ollut hieman vaikeaa pohtia näyttelylle hyvää ajankohtaa. Oman kokemukseni mukaan ihmiset ovat loppukesästä ja syksyisin kiinnostuneimpia käymään kulttuuritapahtumissa, mutten ole varma, ehtivätkö työt valmiiksi siihen mennessä. Valmistun teologian maisteriksi touko-elokuussa, joten ennen sitä pääosa ajastani menee tiukkaakin tiukempaan opiskeluun.

Toinen hankaluus on ollut paikan valitseminen, sillä minulla on kaksi kovaa vaihtoehtoa. Ensimmäinen on Joensuun pääkirjaston aula, josta kulkee läpi monia ihmisiä päivittäin. Toinen on Joensuun ihana Kulttuurikahvila Laituri. Laituri vetää puoleensa paljon samanhenkisiä ihmisiä, eli siellä käyvät tyypit saisivat kenties teoksistani enemmän irti. Kompromissi olisi tietysti pitää näyttelyä vuorotellen kummassakin paikassa.
Tähän mennessä 2½ teosta on valmistunut näyttelyyn. Puolikasta en vielä julkaise ;)
Joka tapauksessa, on ihan älyttömän jännittävää pitää ensimmäinen oma näyttely! Ennen tätä töitäni on ollut esillä vain Lasten ja nuorten kuvataidekoulun näyttelyissä, joissa minulta oli mukana sellaisia helmiä kuten "Mädäntyneet banaanit" ja "Egyptiläinen äijä". Jos äitini on säilyttänyt jommankumman töistä, julkaisen niitä joskus!

--


Ps. Uusi erä joulukortteja tuli taas perjantaina myyntiin. Vielä ehdit hyvin ostaa niitä! Alennuskoodilla Jouluksi -5% saat korteista viiden prosentin alennuksen, kunhan tilaat 1.12. mennessä. Löydät kortit osoitteesta www.limppuwitick.fi.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Mallista piirtämistä ja pientä säröilyä

Olen muka pyrkinyt siihen, että kirjoittaessani blogiini kertoisin aina yhdestä teemasta per postaus, ja antaisin vinkkejä aiheeseen liittyen. Nykyään tämä on kuitenkin lipsunut aika selkeästi sellaiseksi "Limppu kertoo taidekuulumisistaan" -pälätykseksi. Toisaalta pälinä on ihan hyvästäkin, sillä olen huomannut olemaan todella huono vinkkien antamisessa. Nykyään taiteessa kehittymiseni etenee jotenkuten seuraavasti:
  1. Tajuan/kuulen hyvän vinkin.
  2. Päätän kokeilla, toimiiko vinkki.
  3. Mikäli vinkki toimii, omin tekniikan itselleni ja alan käyttää sitä. Tekniikasta tulee niin olennainen osa omaa tekemistäni, että pidän sitä itsestäänselvänä tapana toimia, enkä osaa neuvoa sitä eteenpäin.
  4. Mikäli vinkki ei toimi, unohdan koko homman.

Toisaalta tuo neuvominen saattaa olla melko hyödytöntä luovalla alalla. En tiedä teistä muista, mutta ainakin itselleni on tullut kaikilla kuvataidekursseilla sellainen olo, että haluan tehdä juuri päinvastoin kuin miten opettaja on minua neuvonut... jokin myöhäinen ja latistunut kapinavaihe siis pukkaa päälle (minusta tuntuu, että olen joskus aiemminkin selittänyt tästä).

Joka tapauksessa, tällä hetkellä päässäni on ainakin yksi hyvä tapa kehittää piirustustyyliä parempaan suuntaan. Kerron sen vielä kun muistan: olen ruvennut ottamaan huippuhyvien piirtäjien (esimerkiksi Monica Leen, Paul Caddenin, Nestor Canavarron, Linda Huberin ja Ileana Hunterin) tekemiä teoksia malleikseni, ja yrittänyt matkia heidän kädenjälkiään. Niitä piirroksia en tosin aio julkaista koskaan_ikinä missään, koska tuherrukseni näyttävät vähintäänkin kömpelöiltä alkuperäisten töiden rinnalla.

Sain vinkin matkia taiteilijoiden kädenjälkeä lukion kuvataideopettajalta jo noin kuusi vuotta sitten, mutta silloin into suunnitella omia töitä omalla tavallani oli niin suuri, etten ottanut sitä kuuleviin korviini. Piirustus-mallista piirtäminen on kuitenkin hyvä kikka kehittyä nopeammin, sillä siten saa oivalluksia uusista tavoista käyttää kynää ja korostaa erilaisia piirteitä tai muotoja. Itse olen esimerkiksi kova korostamaan piirteitä tummuudella, mutta taiteilijoiden töitä matkiessani älysin uudella tavalla, kuinka sen voi tehdä myös kynänjäljellä, tai sen tarkkuudella.

--

Sain melkein kirjoitettua postauksen vain yhdestä aiheesta, mutta nyt on sitten rikottava tuo kaunis tasainen pinta kertomalla ihan muutama säröllä muista kuulumisista. Tässä näet ne kuvina:

Suunnittelin uudet käyntikortit, joita koristaa tietysti viiksekäs Viltsu-hauva! Vanhoja käyntsäreitä on jäljellä vielä ihan miljoona kappaletta, mutta niiden tiedot eivät ole enää ajankohtaisia. Vanhoille käyntikorteille pitäisi keksiä jotain hyödyllistä käyttöä, mutten vielä tiedä mikä se olisi.
Sain Communio-nimiseltä yritykseltä tilauksen parannella heidän logoaan. Vasemmalla näet heidän alkuperäisen logonsa, ja oikealla minun siistimäni version siitä. Teologeille vinkiksi, että Communio myy edullisesti kirkollisia tarvikkeita.
Verkkokaupastani voi nyt ostaa toteuttamiani joulukortteja hintaan 3,99 €/kpl. Kortit ovat kooltaan 18,20 x 11,70 cm, ja ne on valmistettu kierrätetystä paperista. Tilatessasi saat kaupan päälle myös valkoisen kirjekuoren, kunhan muistat pyytää sitä erikseen.
Myös Vegaaniliiton nettisivuilta voit ostaa suunnittelemiani kortteja hintaan 1,50 €! Ne ovat tosin hieman pienempiä (10,5 × 14,8 cm) ja pelkistettyjä verrattuna verkkokauppani tuotteisiin. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua - turvauduin kännykkäkameraan, kun olin liian laiska kaivamaan järkkäriä esiin.
Joululahjatilauksia on tullut ihan mukava määrä. Uskoisin, että tilausjonossa olisi vielä tilaa yhdelle A4-kokoiselle lyijykynäpiirrokselle. Jos siis haluat muistaa ystävääsi, tuttuasi tai puolisoasi persoonallisella lahjalla, nyt kannattaa tilata! Tilaaminen hoituu helpoiten täältä.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Taiteellinen messu ja muita kuulumisia


Siitäkö on jo lähes kuukausi, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut? Puolustuksekseni on sanottava, että laiskuudesta se ei ole tällä kertaa johtunut, vaan yksinkertaisesti ajan puutteesta. Paljon on tapahtunut: toissa viikolla opettelimme yliopistolla kastamista, vihkimistä ja hautaan siunaamista. Tällä viikolla olemme taas harjoitelleen messun pitämistä. Itse asiassa sain tänään pitää ihka ensimmäisen messuni, ja pakko myöntää, että se oli hurjan jännittävää, mutta myös hurjan hauskaa. Teologisessa meille aina korostetaan, että omia kykyjään voi käyttää vapaasti messua suunnitellessa, joten rupesin miettimään, kuinka voisin tuoda piirtämisen mukaan tuohon jumalanpalvelukseen. Kyseessä oli siis perhemessu ja mikkelinpäivä.

Valmistelin messua varten vihkon, jonka sisällä olivat laulujen sanat, ja jonka takakannessa oli kuva enkelistä ja lapsesta (ks. alla). Jaoimme vihkot ja kynät messuun saapuville, ja pyysin ottamaan ne esiin saarnan ajaksi. Saarnatessani kysyin osallistujilta, miten voisimme tehdä kuvan maisemasta vähemmän pelottavan.

Vihkon kannet levitettynä.
Monia muutoksia ehdotettiin: ensinnäkin piirsimme nuolia osoittamaan tuulen suunnan, jotta tuuli veisi taustalla olevan ukkospilven pois. Toiseksi piirsimme sillasta irronneiden lautojen tilalle uudet laudat. Kolmanneksi piirsimme auringon maiseman taustalle paistamaan ja lintuja puihin laulamaan (osa piirsi angry birds -lintuja). Neljänneksi teimme hymyilevät kasvot enkelille ja pojalle (osa piirsi auringollekin hymynaaman), ja viidenneksi raapustimme kuvan pojalle kaverin (osa teki ihmisen, osa possun, osa koiran). Piirtämistä sai jatkaa koko saarnan ajan, ja sen jatkuessa kerroin samalla, mikseivät enkelit vie tapaturmia tai pelkojemme aiheita aina pois. Lisäksi kerroin, kuinka ihmiset voivat toimia toisilleen arjen enkeleinä. Itse messu meni mielestäni loistavasti siihen nähden, että olin pelännyt sen johtamista aina fuksivuodesta lähtien.

Muista kuulumisista sen verran, että sain valmiiksi tuolin, joka minua pyydettiin kuvittamaan. Tässä näkyvät sekä valmis tuoli että muutama työvaihe:
Tuoli oli vanha, alun perin vankilassa kuvitettu esine, jonka maali oli rapistunut pois. Sain asiakkaalta kuvan, josta pystyin ottamaan mallia tuolin uudelleen kuvitukseen. Mielestäni se onnistui hyvin, ja asiakaskin oli samaa mieltä.

Muita kuulumisia minulla on tällä hetkellä kirjoitettavanani vielä kaksi: ensinnäkin Facebook-sivullani on tällä hetkellä käynnissä arvonta, jonka voittaja saa pääpalkinnoksi muotokuvan valitsemastaan eläimestä. Olisi tietysti aina kivaa, jos joku vakkarilukija voittaisi palkinnon... *vink vink*.

Toinen kuuluminen liittyy elokuun lopussa julkaisemaani Johdatusta -nimiseen työhön. Voitin nimittäin sillä Vegaaniliiton joulukorttikilpailun! Vegaaniliitto painattaa kortteja maalauksellani, ja kortit ovat ostettavissa heidän verkkokaupastaan. Myös minä itse pistän kortteja verkkokauppaani myytäviksi marraskuun lopussa.

torstai 3. syyskuuta 2015

Pallokilppari ja epätoivoinen Wither

Kuten heinäkuussa vuodatin, salakavala virkkausinto valtasi minut kesällä. En ole koskaan aiemmin virkannut, mutta tuon innon saattelemana opettelin tekemään afrikankukkia ja isoäidinneliöitä. Afrikankukista syntyi tämä pallon muotoinen kilppari, jonka annan pikkusiskolleni joululahjaksi. Kunhan aikaa liikenee, teen myös toiselle pikkusiskolleni samanlaisen. Kilpparista tuli paljon pallomaisempi kuin minulla oli suunnitelmissa, mutta mitäs me pienistä.
Kuvissa kilpparin langat ovat vielä päättelemättä. Olen niin superlaiska viimeistelemään käsitöitä.

Isoäidinneliöistä puolestaan syntyi Minecraft-peleistä tuttu Wither, eli "Näivettäjä", jota 9 vuotta täyttänyt pikkuveljeni toivoi lahjaksi. Suuria vaikeuksia tuottivat Witherin ilmeet. Ilme oli aina joko virnuileva tai sitten epätoivoinen, vaikka peleissä se kuvataan ihan neutraalina. Pikkuveljen hoputtamana valitsin epätoivoisen ilmeen, sillä onhan Näivettäjä kuitenkin pelissä pahis (?).  Kortissa oleva iloinen olento saa sitten kompensoida pehmolelun ilmettä. Silmistä ja suista tuli aika kömpelön näköisiä, mutten yksinkertaisesti saanut niitä paremmiksi. Isoäidinneliöitä tein tähän yhteensä 60 kappaletta, ja valmiit kuutiot täytin vanhoista farkuista leikatuilla suikaleilla.

lauantai 29. elokuuta 2015

Johdatusta, 2015

Johdatusta, 2015
Joulukuussa 2014 julkaisin tänne blogiini postauksen lyikkäriluonnoksestani, jossa enkeli johdatti sikoja. Kirjoitin siihen, että tarkoituksenani olisi tulevaisuudessa toteuttaa maalaus samaisesta luonnoksesta. Tähän avautui oiva mahdollisuus, kun Vegaaniliitto avasi piirustuskilpailun, jonka tehtävänantona oli suunnitella heille joulukortti. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ryhdyin tuumasta toimeen ja maalasin työn viimeisen kesälomaviikon aikana valmiiksi. Aikaa kului yhteensä 48 tuntia. Olisin halunnut vielä viimeistellä työtä monilta osin, mutta tiesin, ettei siihen opiskelujen ohessa olisi juurikaan aikaa.
Maalaus ja sitä edeltänyt lyikkäriluonnos vuodelta 2014.
 Maalauksen sanoma on sama kuin luonnoksenkin. Molemmat on tehty sekä lohdutukseksi että kannanotoksi:
"Pohdin piirtäessäni, kumpi vaihtoehdoista olisi ihmisille mielekkäämpi: ettei yhtään possua tapettaisi lihanhimon vuoksi vai että kinkkua saisi jouluisin ilmaiseksi? Veikkaan, että aika moni valitsisi tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Piirrosta voikin tulkita kahdella tavalla. Joko enkeli johdattaa possuja teuraaksi tai turvaan. Enempää en halua avata kuvaa, vaan sitä voi kukanenkin halutessaan itse tulkita."
Itse maalausprosessi oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Olen ihan kökkö tekemään nopeita päätöksiä, mutta nyt oli pakko, kun oli vain viikko aikaa tehdä teos alusta loppuun. Possujen ja enkelin asennot pysyivät alusta asti samoina, mutta päänvaivaa tuottivat sen sijaa enkelin siipien väri, enkelin vaatteiden väri ja taustalla olevat puut. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, etenkin puut kokivat muutoksia. Lumiset puut olisivat toki olleet jouluisempia, mutta halusin taustalle tietynlaista uhkaavuutta, ettei tunnelma olisi ihan vain "luminen metsäretki possujen kanssa" -tyylinen. Halusin myös enemmän kontrastia pimeyden ja valoisuuden välille. 
Kerrankin muistin kuvata myös maalausprosessin eri vaiheita. Käsien maalaamisessa olisi vielä paljon harjoittelemista!

maanantai 17. elokuuta 2015

Kilpaile tai tee hyvää taiteillen

Nyt on mahdollisuus tehdä hyvää taiteillen. Eläinsuojelukeskus Tuulispää nimittäin järjestää marras-joulukuun vaiheessa taidehuutokaupan, jonne voi antaa omia taideteoksiaan lahjoituksiksi. Ei kun siis sivellin viuhumaan!

Vegaaniliitto on puolestaan järjestänyt joulukorttipiirustuskilpailun, jonka osallistumisaika on 12.8. - 9.9.2015. Voittaja saa taideteoksensa Vegaaniliiton joulukortteihin sekä 10 kpl kortteja omaan käyttöönsä. Lisäohjeita saa Vegaaniliiton Facebook-sivulta.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Taiteiletko tietämättäsi eläimellä?

Tässä postauksessa käsittelen hieman vegetaiteen alkeita. Täytyy tietysti olla realistinen ja myöntää, että eläintuotantoa on melkeinpä mahdotonta kokonaisuudessaan vältellä: vaikka käyttäisit vain synteettisiä siveltimiä, saattaa siveltimen varsi olla päällystetty eläinperäisiä aineita sisältävällä materiaalilla, ja vaikka ostaisit pelkkiä kasviperäisiä maaleja, saattaa niissä olevia yhdisteitä olla testattu eläimillä. Pienilläkin askeleilla voi kuitenkin vaikuttaa jo yllättävän paljon, ja siksi suosittelen eläineettisistä valinnoista kiinnostuneita tutustumaan näihin taidetarvikkeisiin.


Siveltimet

Olen aina elänyt sellaisessa harhaluulossa, että maalaaminen on automaattisesti vegaani harrastus, kunhan ei käytä eläinten karvoista valmistettuja siveltimiä. Vegesiveltimet eivät ole koskaan olleet minulle ongelma, koska olen aina muutenkin tykännyt huomattavasti enemmän synteettisistä siveltimistä kuin eläinperäisistä. Synteettiset kestävät kauemmin, niistä ei irtoa rajullakaan maalaustekniikalla karvoja, ja jälki on mielestäni paljon parempaa. En olekaan koskaan oikein tajunnut, miksi synteettisiä siveltimiä vieroksutaan niin paljon. Ostin muutama vuosi sitten kalliin ja ohuen näädänkarvasiveltimen, koska niiden paremmuutta oltiin kehuttu aivan älyttömästi. Jo parin vuoden kuluttua siveltimeni muistutti erehdyttävästi Homer Simpsonin päälakea, ja maalaukseni puolestaan näyttivät osoittavan puberteetin merkkejä karvoituksineen. Kyseessä saattaa hyvinkin olla liian raju siveltimen kohtelu, mutta hyvän vertailukohteen antaa kuitenkin se, että pian 10 vuotta täyttävät synteettiset siveltimeni ovat edelleen käytössä ja hyväkuntoisia.

Yleinen harhaluulo on, että karvat eläinpohjaisiin siveltimeen saadaan sivutuotteena hyvinvoivista ja parturoiduista eläimistä, mutta tähän ei ole ainakaan vielä löytynyt todisteita. Sen sijaan karvat tulevat pääosin teurasjätteestä tai tapetuista turkiseläimistä. Esimerkiksi eläinoikeusjärjestö Humane Society International on todennut luonnonkarvan käyttämisen olevan epäeettistä, koska silloin tulee tukeneeksi turkistarhausta tai tehotuotantoa. Yle on tehnyt jopa nettiartikkelin aiheesta: Orava, näätä, sika tai poni – mistä tulee siveltimien karva?

Mikäli synteettiset siveltimet eivät kuitenkaan jaksa kiinnostaa millään, voi siveltimiä tehdä myös itse esimerkiksi omista hiuksistaan tai lemmikin harjaamisesta ylijääneistä karvoista. Tästä klikkaamalla löydät hyvän videon aiheesta.


Maalit

Ei ole hirveän hankalaa löytää vegaanisia maaleja, kunhan jaksaa vain vähän nähdä vaivaa. Esimerkiksi suosittu taidevälinemerkki Winsor & Newton on koonnut nettisivuilleen listan kaikista sellaisista tarvikkeistaan, jotka sisältävät eläinperäisiä aineita. Lista löytyy täältä. Akryylimaaleista eläinperäisiä ainesosia sisältävät vain Ivory Black- ja Payne's gray -sävyt, mutta akvarelli- ja öljyväreistä niitä löytyy valitettavasti enemmän.

Aloin etsimään tietoa, myytäisiinkö missään kaupassa maalisarjoja, jotka olisivat täysin vegaanisia. Törmäsin googletellessani Deltan soijamaaleihin, joita mainostetaan ympäristöystävällisinä ja myrkyttöminä vaihtoehtoina perinteisiin maaleihin nähden. En löytänyt kuitenkaan mistään mainintaa soijamaalien ainesosista, joten lähetin sähköpostia eräälle suomalaiselle jälleenmyyjälle asiasta. Jälleenmyyjä ei ole vielä vastannut (mikä ei liene yllätys, koska on viikonloppu) mutta päivitän tänne, kunhan saan asiasta lisätietoa. EDIT: myyjä vastasi, ettei hän tiedä käytetyistä pigmenteistä, sillä ne ovat "tuotesalaisuus".

Jos haluaa olla ehdottoman varma käyttämiensä maalien sisällöstä, voi niitä tietysti valmistaa itsekin. Kokeilin vuonna 2012 valmistaa mustikkamaalia simppelisti sekoittamalla pari mustikkaa veteen. Tuloksena oli vesivärimäinen seos, jota oli helppo kontrolloida, ja joka levittyi tasaisesti paperille (mustikoiden mehu kannattaa tosin siivilöidä ennen käyttöä, jotta maalaus säästyy marjanpaloilta). Olen kuullut, että esimerkiksi mansikat ovat hyviä vaihtoehtoja marjamaalaamiselle. Vuonna 2014 kokeilin myös kahvimaalaamista, mutta se ei ollut ollenkaan samanlaista. Kahvi ei ollut tarpeeksi tummaa ja väri levisi helposti. Maalien tekemiseen tarvitaankin yleensä muitakin aineita kuin liuotinta (joka tässä tapauksessa oli vesi) ja pigmenttiä (joka tässä tapauksessa oli mustikka/kahvi), mikäli siitä haluaa paksumpaa. En tiennyt mitä nuo aineet voisivat olla, mutta onnekseni löysin Päivi Simin ja Outi Tuomelan toimittaman Kotimaalarin käsikirjan, joka on kokonaisuudessaan luettavissa netistä. Kirjasta löytyy todella kattavasti vinkkejä kotitekoisten maalien valmistamiseen.


Maalauspohjat

Facebookissa toimivassa Vegaanitaiteilun työvälineet ja materiaalit -ryhmässä joku oli kysynyt valmistajilta maalauspohjissa käytetyistä ainesosista, jolloin selvisi kaikkien Daler Rowney -merkkisten maalauspohjien olevan vegaanisia. Suomessa niitä on helppo tilata esimerkiksi Minoa.fi:n kautta. Jos normaalisti käytät jotain toista maalauspohjamerkkiä, kannattaa rohkeasti lähettää kysymys valmistajalle niiden vegaanisuudesta.

Monet taiteilijat valmistavat maalauspohjia myös itse alusta asti. Minäkin olen sitä joskus tehnyt, mutta totesin kolmansien vinojen kehysteni jälkeen, ettei se ole ihan oma juttuni.


Paperit

Lähestulkoon kaikki vesiväripaperit on päällystetty liivatteella, joka on yleensä valmistettu sian nahasta tai sian tai naudan luista, suolista ja jänteistä. Esimerkiksi Strathmore-merkkiset paperit ovat kaikki vegaanisia vesiväripapereita lukuun ottamatta. Sain kuitenkin ilokseni kuulla, että minun suosimani Canson-merkkinen paperi on päällystetty synteettisellä gelatiinilla. Katso tarkempi lista alta.


Lyijykynät

Vegelyijykyniä on jonkin verran helpompi löytää kuin muita edellä mainittuja tuotteita. Monet lyikkärit toki sisältävät mehiläisvahaa, mutta esimerkiksi Suomessakin suosituissa Derwert-merkkisissä lyijykynissä ei ole lainkaan käytetty sitä. Ikävä kyllä Derwertin pehmeissä kynissä on käytetty eläinrasvaa (vahvuudet 2B-9B). Niinpä vain Derwertin vahvuuksien B-H9 lyikkärit ovat täysin soveltuvia vege-ihmisille.

Mikäli satut tietämään aiheesta enemmän, niin kommentoiminen on erittäin suotavaa! Ja jos kysymyksiä herää, vastaan tietysti mielelläni parhaani mukaan.

----

EDIT: Vegaanitaiteilija Pekka Hokkanen on ilahduttavasti koonnut listan vegaanisista taidetarvikkeista! Lista löytyy nettisivuiltani.

lauantai 8. elokuuta 2015

Liebster Award

Sain taas pitkästä aikaa Liebster Award -haasteen. Sen ideana on uusien blogien löytäminen ja näkyvyyden antaminen pienille blogeille ja bloggaajille. Ajattelin nyt kerrankin vastata haasteeseen kunnolla, sillä olen yleensä suhtautunut aika hutiloiden näiden kirjoittamiseen.


Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Kiitän haasteesta Hurmaavaa!-blogin pitäjää, Katjaa. Olen ihaillut Katjan blogissa erityisesti hänen taitoaan valmistaa ihan mahtavia käsitöitä muun muassa kutomalla ja virkkaamalla. Olisipa itsellänikin kärsivällisyyttä ja osaamista sellaisiin töihin. Katsokaa nyt vaikka tätä pöllöä, se on aivan ihana! Tässä ovat Katjan minulle laittamat kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mikä on parasta blogin pitämisessä?
Parasta oman blogin pitämisessä on varmaankin se, että näkee helposti kehittymisensä niin kirjoittamisen kuin taiteenkin osalta (toisaalta haluan aina poistaa vanhat postaukseni. Tulee hirveä myötähäpeä niitä lukiessa). Tuntuu myös hyvältä, kun on voinut olla jollekin avuksi, ja kun joku antaa vinkkejä, jotka ovat hyödyksi minulle.

2. Mikä on paras koskaan kirjoittamasi postaus?
Mustikkamaalausta oli kiva kirjoittaa ja se on saanut myös ihan mukavasti huomiota. Senkin väsäämisestä on jo kohta kolme vuotta aikaa, oho.

3. ... entä huonoin?
Varmaan kaikki sellaiset postaukset, joissa on ihan liikaa välejä kappaleiden alla. Ja ne postaukset, joissa on ihan liikaa väliotsikoita. Ja ne, jotka toistavat itseään tai tiettyjä sanamuotoja koko ajan. Ja ne, joissa pohdin muka-syvällisesti jotain, mitä varmaan kaikki maailman ihmiset ovat jo pohtineet jokaiselta mahdolliselta kantilta. Sitten on vielä ne sellaiset, jotka ovat muuten vaan vähän turhia, kuten tämä.

4. Mistä aiheesta et bloggaisi ikinä?
Tässä blogissa en mielelläni postaisi mistään autonrenkaiden vaihtamisesta, koska se menisi ohi aiheen. Toki olen aina välillä postaillut taiteeseen liittymistäkin asioista, mutta yritän aina löytää edes jonkinlaisen linkin kuvataiteeseen.

5. Millaisia blogeja seuraat?
Pääasiassa taide- ja käsityöblogeja, mutta myös muutamaan ruoka- ja leivontablogia, pappien ja teologien pitämiä blogeja ja yhtä lifestyle-blogia.

6. Kuinka paljon käytät aikaa bloggaamiseen viikossa?
Alkuinnostuksen jälkeen olen käyttänyt todella vähän aikaa, ehkä vain noin tunnin viikossa. Myönnän, että minun pitäisi vähän tsempata asian suhteen. Nykyään melkein kaikki opiskeluni tapahtuu tietokoneella ja haluan sen takia pitää vapaa-ajalla taukoa näytön tuijottelusta.

7. Jos vaihtaisit blogisi nimen, mikä olisi uusi nimi?
Joku todella hauska, iskevä ja yksinkertainen. Helpommin sanottu kuin tehty. Vieläkin naurattaa, kun eräs opiskelukaveri muutama vuosi sitten sanoi minulle: "Niin sähän kirjoitat blogia? Sitä Pensevää Pensseliä?" Pensevä Pensseli voi olla aika jees nimi.

8. Minkä taidon haluaisit oppia?
Haluaisin piirtää ja maalata tietysti paljon paremmin. Lisäksi olisi kiva osata piirtää yksinkertaisemmin.

9. Ketkä ovat esikuviasi?
Ainakin Kerry Darlington, Piia Anttonen ja Eveliina Lundqvist tulevat ensimmäisinä mieleen. Monet kaverit ja tutut myös.

10. Minkä sinua viimeksi ihmetytti?
Viimeksi ihmetytti, kuinka voin sotkea niin hirveästi ruokaa laittaessani.

11. Minkä asian maailmassa muuttaisit, jos voisit?
Hankala nimetä vain yksi asia. Haluaisin tietysti poistaa maailmasta kaiken epäoikeudenmukaisuuden, mutta lasketaanko sitä yhdeksi asiaksi?


Tässä ovat minun kysymykseni seuraaville palkinnon saajille:

1. Jos saisit tällä hetkellä minkä tahansa leivoksen, millainen se olisi?
2. Oletko koskaan valehdellut blogissasi?
3. ...entä liioitellut jotain tiettyä asiaa?
4. Jos olisit kuuluisa maalaus, mikä maalaus olisit?
5. Entä mikä on lemppari taideteoksesi?
6. Kun näet sateenkaaren, mitä mietit ensimmäisenä?
7. Jos saisit minkä tahansa maagisen kyvyn päiväksi käyttöösi, mikä se olisi?
8. ...entä mitä tekisit sillä?
9. Kuka viimeksi ansaitsi ihailusi?
10. Mikä on hölmöin/hassuin ajatuksesi, mikä on viimeksi juolahtanut mieleesi?
11. Näet maassa viiden sentin kolikon. Poimitko?

Liebster Awardin saajia ovat seuraavat blogit:

1. Aliquanto insanire iucundum est - Hauska, pohdintaa herättävä ja jotenkin ihanan lempeä blogi, jossa on kaikkea, mitä hyvässä blogissa kuuluukin olla. Jenni-niminen nainen muun muassa kertoo opinnoistaan, esittelee runojaan ja julkaisee myös kaikkea muuta mukavaa.
2. Broken rose - Tämä blogi kertoo suomalaisesta naisesta, joka muuttaa Skotlantiin opiskelemaan näyttelemistä. Blogissa on upeita valokuvia ja mielenkiintoisia päivityksiä. Tutustuimme blogin kirjoittajan kanssa noin 12-13 -vuotiaina, kun pelasimme netissä samaa Harry Potter -maailmaan perustuvaa roolipeliä.
3. Fucking art - Taidetta opiskeleva nainen Lapissa päivittää kuulumisistaan ja esittelee upeita taideteoksiaan. Vaikuttaa erittäin hauskalta persoonalta!
4. Kameran takana ja kynän varressa - Hauskaa kielenkäyttöä ja kauniita valokuvia Heini-nimiseltä naiselta.
5. Ihmissuhteet - Tätä blogia pitää Jari-niminen hemmo. Tapasin hänet erään kaverin tupareilla noin vuosi sitten, ja meille tuli puhetta blogin pitämisestä. Jari pohtii blogin nimen mukaisesti ihmissuhteita monelta eri kantilta.
6. Leivontaa rakkaudella - Neiti leipuri julkaisee toisensa jälkeen mitä herkullisimpia leivoksia blogissaan. Postauksia tulee todella usein ja veden herahtaminen kielelle on taattua. Nyt kun olen ryhtynyt noudattelemaan vegaanimpaa linjaa, on blogista hieman hankalampaa löytää "soveltuvia" reseptejä, mutta niistä saa toisaalta hyvää inspiraatiota omien leivosten kehittelyyn.
7. Made by Helmi - Helmi on nuori naisenalku, joka postaa vapaaehtoistyöstä, käsitöistään ja kehittelemistään resepteistä. Hän toimii vapaaehtoisena muun muassa Turun Animaliassa.
8. Mikin, Endan ja Krissen blogi - Krisse on ammatiltaan eläintenhoitaja. Hän kertoo koiristaan ja näiden kouluttamisesta blogin kautta hyvin avoimesti ja kiinnostavasti. Krisse on vanha lukiokaverini, ja hän muun muassa auttoi minua tarkistamaan graduni kieliasun.
9. Mornings of oddity - Aloin itse asiassa lukemaan tätä Jessin ylläpitämää blogia vasta tänään. Luin aikaisemmin Jessin taideblogia, mutta hän lakkautti sen muutama viikko sitten, ja kirjoittaa enää vain Mornings of odditya. Jessi on erittäin taiteellinen persoona, ja ihailen ennen kaikkea hänen kykyään piirtää kettujen kasvoja.
10. Näin koulutat taiteilijasi - Ihan liian vähälle huomiolle jäänyt taideblogi, jossa on varmaan upeimpia maisemamaalauksia, mitä olen suomalaisten maalaamana nähnyt.
11. Sisar Surumieli - Tässä blogissa menee 200 lukijan raja rikki millä hetkellä hyvänsä, mutta vielä ehdin ottaa sen mukaan listaani! Mearra kirjoittaa blogiaan ihanan itsevarmoin sanakääntein, ja häneltä löytyy sieltä vaikka sun mitä. Katsokaa vaikka hänen viimeksi kirjoittamansa saippuakuplapostaus!

lauantai 1. elokuuta 2015

Muotokuva Bastista, 2015

Poistin viime viikkoisen kysymyspostauksen, sillä se oli melkoinen floppi: vain yksi kysymys, joka sekin tuli eräältä tutulta, joka toki tiesi vastauksen! Noh, nyt voin leikkiä, että olen ollut niin mahdottoman selkeä blogissani, ettei kysyttävää enää ole. Kuvitellaan siis kaikki, ettei kyseistä postausta koskaan ollutkaan, ja siirrytään seuraavaan aiheeseen:


Tässä oli eräs todella haasteellinen ja antoisa tilaustyö. Haasteellinen se oli siksi, että mallikuva oli otettu salamalla ja rajattu kuonosta alaspäin vaakasuorasti. Lisäksi tilaaja halusi teokseen vaalean taustan, vaikka kuvassa tausta oli musta. Antoisa työ kuitenkin oli siksi, että mallikuva oli erittäin tarkka ja haluttu koko suuri.

Salaman takia koiralle tuli mielestäni hauskan näköinen väritys. Koska mallikuva oli lisäksi rajattu kuonosta alaspäin, minun piti improvisoida hauvelin rinta. Silti sekin onnistui mielestäni yllättävän hyvin. Oli rentouttavaa saada tehdä pitkästä aikaa näin yksityiskohtaista työtä: koiran otsaa, silmiä ja kuonoa maalasin erityisen keskittyneesti.

Tämä työ oli varmaan ensimmäinen ikinä, jonka aikana en kertaakaan kokenut epätoivoa (yleensä minun pitää kokea vähintään yksi "tää ei ikinä tai mitenkään voi tulla onnistumaan" -parkuminen). Tilaaja oli tyytyväinen teokseen ja tilasi heti perään uuden teoksen. Sekin on suuri muotokuva koirista, mahtavaa!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

En osaa enää piirtää!

...enkä maalata, enkä kirjoittaa blogia, enkä tehdä oikeastaan mitään muutakaan taiteeseen liittyvää. Toisin sanoen minua vaivaa taas taideblokki. Onneksi se päihittää minut näin pahasti vain noin kerran vuodessa. Tuntuu kuitenkin todella ikävältä, kun pääni pursuaa ideoita, mutta ryhdyttyäni piirtämään käsi ei tottelekaan niin kuin haluaisin. Tämän seurauksena minulla on 10 keskeneräistä piirustusta, kaksi keskeneräistä karikatyyri-työtä, kaksi keskeneräistä tilaustyötä (joilla ei onneksi ole mikään kiire), kaksi keskeneräistä maalausta, yksi keskeneräinen trukkilavasohva ja pino keskeneräisiä villasukkia. Myös sosiologian esseeni, jota olen yrittänyt heinäkuun ajan näpyttää, tuntuu junnaavan pahasti paikoillaan.
Tarkoituksenani oli suunnitella turkistarhaamisen vastainen t-paita, mutta vielä en ole onnistunut. Taustalla on näkyvissä myös edellä mainittu keskeneräinen trukkilavasohva.
Tänään istuin ulkona kynä kädessä ja paperipinkka kainalossa. Lupasin itselleni piirtää yhtä tuhoon tuomittua työtä vähintään tunnin, jotta piirustusinto heräisi. Se saattoi auttaa, sillä levinnyt lyijy ei ärsyttänyt enää niin paljon kuin eilen. Silti olen taas alkanut hieman epäilemään itseäni: voinko perustaa yrityksen, jos minulle tulee tällaisia "taidottomia kausia"? Vai tuleeko näitä kaikille? Pitääkö vaan purra hammasta ja pakolla yrittää tehdä teokset loppuun?

Sottainen ja aivan liian täysi maalauspöytä
En ole kuitenkaan täysin lannistunut kaikessa luovassa tekemisessä. Siinä missä piirustusinto on hiipunut, virkkausinto on ampaissut taivaisiin. VIRKKAUSinto, oikeasti? (en ole koskaan osannut virkata: ala-asteella en päässyt nauhaa pidemmälle ja kotitalouskoulussa opettaja tuntui luovuttavan kohdallani.) Virkkausinnon heräämiseen vaikutti melkeinpä uskonnollinen valaistuminen, jonka koin selatessani luokkatoverini Katjan blogia. Blogista löytyi nimittäin aivan hurmaava virkattu häämekko (linkin takaa tuo ensimmäinen), josta minun vain oli pakko saada oma versioni toteutettua. Ostin siis virkkuukoukun ja ohutta puuvillalankaa, ja tuijotin koko viikonlopun tutoriaaleja siitä, kuinka virkataan kukkia. Ja kyllä tämä tästä pikku hiljaa alkaa sujua, tosin vielä melko kömpelöiltä näyttävät kukkaset.
Valkoisten kukkien näpertäminen kesti pari viikkoa. Sitten tajusin kirkkaasti, että häihini on vähintään kolme vuotta aikaa, joten ajattelin käyttää virkkausintoni johonkin ajankohtaisempaan. Tämän seurauksena rupesin puolestaan valmistamaan kahdelle pienimmälle pikkusiskolleni synttärilahjoiksi ihania afrikankukkakilpikonnia, joita bongasin Neulovan Ninjan blogista. Onhan tuo aloittelijalle aika haastava projekti, mutta en ole onneksi kertonut lapsille aikeistani mitään - voin toisin sanoen jättää hommat kesken, mikäli ne eivät ota onnistuakseen.
Viime viikonloppua vietin katsomalla afrikankukka-tutoriaaleja.

Virkkaamisen lisäksi minun on pitkästä aikaa tehnyt mieli lukea kirjoja. Sain esimerkiksi viimein luettua Vanhan testamentin loppuun (ja näin viime yönä kauheaa painajaista siitä, kuinka Jumala kuritti minua Mooseksen kanssa, koska virkkasin niin huonoja afrikankukkia...), ja viime viikolla luin Eveliina Lundqvistin "Salainen päiväkirja eläintiloilta" -teoksen, joka kertoo Lundqvistin työharjoittelujaksoista suomalaisilla eläintiloilla. En olisi ikinä uskonut voivani lukea eläinoikeuskirjallisuutta (koska pelkäsin menettäväni yöuneni), mutta viikonlopun Popkadun Rytmipuisto -nimisessä tapahtumassa koin yhtäkkiä vastustamatonta halua lukea juuri tuon teoksen. Kirja on todella hyvä ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Liityin heti sen luettuani Lundqvistin perustaman eläinten turvakoti Saparomäen kannatusjäseneksi ja tarjouduin muun muassa lahjoittamaan taidetta yhdistykselle myytäväksi. Lundqvist vastasi viestiini melkein heti, ja vaikutti ilahtuneelta tarjouksesta. Jos teillä lukijoillakin on halua auttaa, niin suosittelen tutustumaan Saparomäen nettisivuihin. Siellä mainitaan tarpeellisiksi osaajiksi muun muassa eläinlääkäri, eläintenhoitaja, timpuri, LVI-osaaja, sähköasentaja, arkkitehti, graafikko, kääntäjä, taiteilija, varainhankkija sekä valo- tai videokuvaaja.

Vielä näin lopuksi palaan alkupään asiaan: pahoittelen Facebookin ja Instagram-tilini hiljaisuutta. Ehkäpä tässä lähipäivinä motivoidun ja pääsen eroon blokistani.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Haluatko olla muffinimuodin edelläkävijä?

Mikäli haluat liittyä maan tyylikkäimpään joukkoon, voit nyt tehdä sen pilkkahinnalla! Markkinoille on nimittäin rantautunut upea Limppupaita -mallisto.
En tiedä miksi, mutta minulle tulee jotenkin smurffit mieleen noista muffineista.  Päässäni soikin tätä nykyä aika usein tv:stä tuttu rallatus: "Laa laa lalallallaa... lallallallallaa."

Vegemuffini ja Hopsansaa-muffinit

Muffinstein ja rakastuneet muffinit

Sir Cupcake ja taiteellinen muffini
Kun sain kuulla, että Spreadshirtin kautta voi luoda omilla grafiikoillaan paitoja ja muita tuotteita, perustin sinne oikopäätä oman shoppini. Valikoimani on tällä hetkellä täynnä muffineja ja kuppikakkuja, mutta aion tehdä sinne myös muita grafiikoita, kunhan pääsen oikeaan mielentilaan. Eilinen päivä meni oikeastaan siinä, kun yritin piirtää turkistarhauksen vastaista paitaa, mutta jotenkin piirtäminen tai maalaaminen eivät vaan onnistuneet millään. Kaikki tuherrukseni näyttivät hyvin kömpelöiltä - kuin olisin piirtänyt ne kymmenen vuotta sitten. Kaipa se on vaan hyväksyttävä, että välillä sitä ei vain osaa piirtää.

Limppupaidat sekoittaa nettisivuani hieman, koska nyt kaikki muut tuotteet laskutetaan UKKO.fi-palvelun kautta, mutta paidat ja muut tekstiilit ovatkin yllättäen Spreadshirtin kautta laskutettavia. Toisaalta, en nyt tiedä onko asiakkaille niin väliä, kenen kautta lasku tulee.

Joka tapauksessa, Limppupaidat löydät osoitteesta www.limppuwitick.fi/limppupaidat. Käykääpä halutessanne kurkkaamassa mitä siellä on. Jos kaipaatte muutoksia valikoimiin, otan mielelläni ehdotuksia vastaan!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Vanhan tuolin kuvittaminen

Välillä tuntuu, että olen suhtautunut kesäopiskeluun melkeinpä turhan rennosti: kun sataa vettä, ei jaksa opiskella. Kun paistaa aurinko, ei viitsi opiskella. Olen heinäkuun aikana saanut luettua tasan yhden kirjan niistä kolmesta, joista minun pitäisi tehdä essee elokuuhun mennessä. Toisaalta, elämme vasta heinäkuun kuudetta päivää (enkä todellakaan opiskele viikonloppuisin), joten ehkäpä hieman liioittelen, jos väitän laiskotelleeni.

Kesäkuun viimeisenä päivänä sain arvosanan gradustani: onnistuin tienaamaan jopa E:n*! Ylioppilaskirjoituksissa keskiarvoni oli M* ja korkein arvosanani M, joten E gradusta oli todellinen yllätys. Gradussani käsittelin Andrew Linzeyn teologisia perusteita eläinten oikeuksien edistämiselle kristillisenä velvollisuutena.

Olen saanut muutamia tilauksia kesän aikana, joista ehdottomasti erilaisin on vanhan, vankilassa valmistetun tuolin kuvittaminen. Tuolin omistaja oli itse valmiiksi pohjamaalannut tuolin, mutta hän oli myös ottanut kuvan siitä, miltä tuolin kuvio oli näyttänyt ennen maalaamista. Lisäksi hän oli tehnyt minulle sapluunan valmiiksi. Hieman lisää haastetta tehtävään tuo kuitenkin se, että mallikuvassa näkyvä kuvio on paikoin hieman epäselvä. Toinen haaste on, että joudun käyttämään sekatekniikkaa maalatessani, sillä asiakas osti kukkia varten öljypohjaisia maaleja, mutta lehtiä varten vesiliukoisia maaleja (normaalisti ostan itse omat maalini, mutta tällä kertaa ne sattuivat olemaan asiakkaalla valmiina). Haasteet ovat kuitenkin todella mielenkiintoisia ja mukavia. Kivaa on myös se, että sää on suosinut ja olen saanut maalata tuolia ulkona.

Tuolin kuvittamisesta tulen laittamaan enemmän kuvia Instagramiin.


*E vastaa karkeasti sanottuna kouluarvosanaa 9, ja M puolestaan arvosanaa 8.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kulttuuripiha 2015

Yksi tauluista on "sensuroitu", sillä sen saajan syntymäpäivä on vasta myöhemmin tänä vuonna.
Alle viikko sitten kuulin, että paikallisessa kotieläinpuistossa* järjestettäisiin 24.6.2015 tapahtuma nimeltään Kulttuuripiha. Kulttuuripihan pointtina oli edistää kulttuuria monin tavoin: siellä oli runoutta, performanssitaidetta ja musiikkiesityksiä. Pihalla oli taideseinä, johon sai käydä maalaamassa, ja niin kutsuttu Tekeletori, jonne sai tuoda myytäväksi omia tuotteitaan. Päätin osallistua viimeksi mainittuun ja sitten tulikin jo kiire: pitäisi valmistaa niitä tuotteita.

Päätin jo tapahtuman alussa, että lähtisin sinne ennen kaikkea markkinointimielessä, enkä myyntitykkinä. Tämä johtui pääosin siitä, että pointtini on keskittyä ennen kaikkea tilaustöiden tekemiseen, eikä niinkään pehmolelujen ja korujen myyntiin (vaikka toki niitäkin tykkään väkertää). Olisi kuitenkin hyvä, jos pöydässä olisi muutakin kuin esitteitä ja pari maalausta "EI MYYTÄVÄNÄ" -kyltein varustettuina. Otin siis Tekeletoria varten mukaan aiemmin myös kutomani kettukaverit sekä muotoilemani korut, ja lisäksi valmistin myyntiin muutaman minimaalauksen ja kellon. Muuta en alle viikossa ehtinyt. Melkoisen kiire tuli kyllä noita tehdessä, se on pakko myöntää! Olen kuitenkin oikein tyytyväinen lopputuloksiin. Virallisia esitteitä en valitettavasti ehtinyt tapahtumaan tilata, vaan tulostin ihan tietokoneelta lippulappuja ja lisäksi jaoin *köh* vähäsen vanhentuneita käyntikortteja. Teimme tosin Korpun kanssa käyntikortteihin kuulakärkikynällä uudet tekstit.

Itse myyntipäivänä havahduin siihen, että ulkona satoi vettä kuin saavista kaataen, säätiedotus lupasi vesisateen jatkuvan enemmän tai vähemmän koko päivän, ukkonen jyrähteli kaukaisuudessa ja radiossa varoitettiin kovasta tuulesta, joka puuskissa olisi jopa 25 m/s. Myyntitapahtuma ei minun tuotteillani onnistuisi vesisateessa, joten odotin malttamattomana koko päivän tietoa siitä, pääsisinkö osallistumaan ollenkaan. Saimme kuitenkin tietää, että tapahtuma siirrettäisiin sisätiloihin, joten pakkasimme Korpun kanssa tavarat muovipusseihin ja lähdimme matkaan.

Sisätiloissa sijainnut myyntipöytä ja auringonpaiste, joka yllätti heti, kun kaikki oli valmiina (kuvat otettu tapahtuman Facebook-sivulta).
Melkeinpä heti, kun saavuimme paikalle ja saimme tavarat aseteltua pöytään, sade lakkasi ja aurinko pilkisti pilviverhon välistä. Ei muuta kun tavarat uudelleen kantoon ja ulos myymään! Ulkona myyminen tuntui huomattavasti rennommalta ja mukavammalta kuin hiljaisissa sisätiloissa tapahtuva myynti.
Ulkona tuuli puhalsi ja lähes kaikki joutui teipatuksi kiinni pöytään.
Maalatut kivet saivat tuulen takia toimittaa enemmän painojen kuin myyntituotteiden virkaa.
Vaikka kaupaksi meni vain yksi kettupehmolelu, se ei haitannut: sain nähdä mahtavia esityksiä, juteltua paljon uusien ihmisten kanssa sekä jaettua esitteitäni. Myös muutama ennakkotilaus tuli! Toivon, ettei minusta jäänyt ihmisille ihan tönkköä kuvaa - hermostutti nimittäin sen verran paljon, että tunsin oloni puupökkelöksi. 

Tässä vielä taiteilijoita ja käsityöläisiä, joihin suosittelen tutustumaan:
  • Tiia-Mari Kolibri - veti ihan  mahtavan performanssiesityksen, jota katsoessa nauroin vedet silmissä. Jos joskus pidän juhlat, palkkaan hänet kyllä mukaan esiintymään. Tiia-Marin Facebook-sivut löydät klikkaamalla tästä.
  • Vanha tyttö (Facebook-sivu) - täysin esilainen punk-bändi. Mahtavaa, naurattavaa punkia, jolla silti on sanomansa, kunhan vain viitsii kuunnella. Tämänkin palkkaan, jos joskus järjestän jotain jännää.
  • Tiina Hassinen - todella hauskan oloinen tyyppi, joka on vasta valmistunut ammattikoulusta, ja tekee käsityönä kauniita pitsikoruja. Facebook-sivut ovat tuloillaan.
Saa nähdä mihin tapahtumaan sitä seuraavaksi ottaisi osaa...


Ps. sain paljon palautetta siitä, että hintani ovat ihan liian matalat työn tasoon nähden. Hinnat pompsahtavatkin "oikeisiin" taiteilijanhintoihin luultavasti ensi vuoden puolella.

* Kotieläinpuistossa ei ole tällä hetkellä eläimiä remppahommien vuoksi, joten ei tarvitse huolestua, että musiikki olisi häirinnyt niitä.

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Lomatunnelmaa ja varautumista keski-iän murmutuksiin

Kesäprojekti: erään koiran muotokuvan tekeminen
Kuten edellisestä postauksesta kävi varmaankin ilmi, kesälomani alkoi nyt. Tai no loma ja loma: gradun tekemisen lisäksi päätin opiskella kesän, joten yhdeksän kirjaa olisi luettavana "kesäloman" aikana. Gradun jälkeen kirjojen tenttiminen ja esseiden kirjoittaminen kuitenkin tuntuu melkeinpä vapaa-ajan huvilta. Luen päivät kirjaa sohvalla kunnon löhöilyasennossa ja kirjoitan muistiinpanoja, illat taas maalaan.

Olen haaveillut koko talven kesästä, jolloin saisi opiskella ulkona, mutta heti kun sain gradun kirjoitettua - eli pääsin pois koneen äärestä kirjojen pariin - mustat paksut pilvet kertyivät taivaalle ja peittivät auringon.  Satunnaisia pilkahduksia lukuun ottamatta sitä ei ole näkynyt sen koommin. Pitkiä kävelylenkkejä sää ei ole estänyt, mutta kirjat saattaisivat hieman kärsiä, mikäli viettäisin niiden kanssa aikaa tuolla vesisateessa. Toivotaan nyt kuitenkin, että vielä kesä Suomen saa, ja että mahdollisuus aurinkoisiin lukuhetkiin onnistuisi lähitulevaisuudessa.

Uusia tilauksia olen saanut mukavan määrän. Tällä hetkellä karikatyyri-harjoitusten, arvontavoiton ja muutaman oman projektin lisäksi valmistuu muotokuva koirasta. Maalaaminen tuntuu mahtavalta pitkän tauon jälkeen.

Tulevaisuudensuunnitelmani ovat kirkastuneet viimein. Kun vielä viime vuonna pohdin, että tuleeko minusta pappi, tutkija vai kuvataiteilija, olen alkanut kallistumaan viimeisen vaihtoehdon puoleen. Vaikka monet, monet ja taas kerran monet ovat varoittaneet tekemästä harrastuksesta ammattia ja uhanneet minun tippuvan korkealta, niin yrittänyttä ei laiteta. Kiitos tästä rohkaistumisesta kuuluu ennen kaikkea Korpulle, joka ilmoitti puoli vuotta sitten kävelylenkillä, että hänestä olisi hienoa, jos kokeilisin taiteilijan ammattia ennen muuhun ryhtymistä. Olin vielä tuohon aikaan kaikkien varoitusten kyllästämä, mutta toivo heräsi toteamuksen myötä. Olo vielä vahvistui, kun yksi Korpun kaveri - kyynisin tyyppi mitä tiedän - oli samaa mieltä. "Jos sä et kokeile sitä nyt, niin sitten et ehdi koskaan. Ja sitten susta tulee keski-iän kriiseissä pyörivä murmuttaja." Toinen Korpun kaveri nyökytti vierellä: "Tulee susta kyllä joka tapauksessa keski-iän kriiseissä pyörivä murmuttaja, mutta eipähän ainakaan tästä syystä."

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Gradu valmistui vihdoin!



Kunhan vielä "toivun" tästä prosessista, saan jälleen keskittyä taiteiluun! Loppujen lopuksi gradun tekeminen oli oikein kivaa, mutta koska sen valmistuminen venyi vähän liian pitkälle, rupesi minua vaivaamaan melkoinen stressi. Onneksi kuitenkin ehdin ajoissa palauttamaan opinnäytetyöni.