sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

The Lööv Story: Nykyaika

Tämä postaus on jatkoa näille:

Olemme nyt tunteneet Korpun kanssa toisemme melkein kahdeksan vuotta. Seurustelemme kuudetta vuotta ja asumme yhdessä kolmatta vuotta. Vaikka hyppäänkin aika ison matkan viimepostauksesta - vuodesta 2011 vuoteen 2014 -, ei se tarkoita, että arki olisi jotenkin tylsistynyt. Isoja muutoksia ei ole viimeaikoina tapahtunut, mutta mielestäni se on ihan hyväkin asia: voi huoahtaa ja olla vaan. En (ainakaan vielä) ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat uudelleen kokea alkuhuuman jännityksen ja jäävät siihen koukkuun. Arki on mielestäni paljon mukavampaa. Kunhan se ei tietenkään jää pelkäksi arjeksi, on sitä osattava tehdä myös välillä jotain uutta ja erilaista.

Pussailu näyttää melkein jopa järkevältä kun seison kiven päällä
Olen kirjoittanut The Lööv Storya ymmärrettävästi melko ruusuiseen sävyyn, olisihan se nyt aika outoa jos alkaisin internetissä avautumaan jostain ikivanhoista riidoista tai sitten valittamaan jostain Korpun piirteistä tai omista sanomisistani. Kyllä meilläkin silloin tällöin riidellään, kumpikaan ei ole lapanen ja molemmilla on omat mielipiteet asioista. Erimielisyydet ovat kuitenkin jonkin verran vähentyneet teiniajoista, jolloin molempien näkemykset olivat aika mustavalkoisia. Olemme mielestäni aika hyvin osanneet tehdä kompromisseja, vaikka tietenkin niissä asioissa, joissa pitää itse taipua, kompromissit aina harmittavat hieman ^^' Noh, aina voi vedota siihen, että se toinen osapuoli joutuu itsekin taipumaan joissain asioissa ja häntä varmasti harmittaa yhtä paljon. Puhun tässä nyt siis sellaisista arjen asioista, kuten kumpi tiskaa ja missä vietetään lomat ja hankitaanko uutta tietokonetta vai ei.

Arjessa tietysti myös sattuu ja tapahtuu muutenkin, kuin omasta tahdosta riippuvia ikäviä asioita:
Ruokamyrkytys moottoritiellä
Niihin kannattaa suhtautua huumorilla :D



Huomaan laiskistuneeni joissain asioissa, jotka ennen olivat minulle ihan periaatekysymyksiä. Esimerkiksi vuosipäivien vietossa on joka vuosi hieman "laskettu tasoa", jos näin voi sanoa. Tässä listaus:
1. vuosipäivä: Mekko päälle, Fransmanniin syömään ja kakun leipominen.
2. vuosipäivä:  Kylpyläviikonloppu Oulussa.
3. vuosipäivä: Mekko päälle, Amarilloon syömään, leivotaan kakku ja hohtokeilaamaan.
4. vuosipäivä: Villapaita päälle, kahville, leivotaan keksejä ja tilataan pizza kotiin.
5. vuosipäivä: Mekko päälle, kahvilaan (jossa oli sen verran kylmä, että pidin takkia mekon päällä koko ajan) ja kotiin syömään pizzaa ja hampurilaista.
Tason laskeminen johtuu tosin lähinnä siitä, että nautimme kotona olosta todella paljon, ja vuosipäivämme on keskellä pimeintä ja kylmintä joulukuuta, jolloin ei ole oikein hotsittanut lähteä mekko päällä mihinkään. Kesäisin sen sijaan ollaan hieman ryhdistäydytty ja menty sitten kunnon tärskyille, vuokrattu kesämökki tai jotain muuta mukavaa :)


Tässä vielä loppuun joitain hassuja faktoja:

  • Meillä on pituuseroa 32 cm, mikä tarkoittaa, että olen melkein Korpun pitunen, jos hän seisoo
    Oli pakko piirtää Korpun jalat lyhyemmiksi kuin
    oikeasti, että mahtuivat kuvaan :D
    liukuportaissa yhtä askelmaa alempana
  • Korpun viisaus: "Joko eroatte siten, ettette tunne toisianne, tai olette yhdessä niin kauan, että näette toisenne paskovan housunne (henkisesti tai fyysisesti)". Tuo on mielestäni aika hyvä viisaus (joo-o, "viisaus" :DD) pitkään parisuhteeseen. Joskus on pakko kohdata ne toisen ällöttävätkin puolet
  • En oikein osaa näyttää tunteitani etenkään julkisella paikalla, mutta Korppu tietää, että jotain on vialla jos nenäni muuttuu punaiseksi
  • Parisuhdeklisee siitä, että lausutaan vahingossa duona sama asia, on ainakin meillä toteutunut. Luojan kiitos ei kuitenkaan täydennetä toistemme lauseita (ainakaan usein)
  • Ennen minä olin se höpöttäjä ja Korppu hiljaisempi, viime aikoina tuntuu menneen vähän toisin päin
  • Kävelemme melkein aina käsi kädessä. Sekin on teiniajoilta jäänyt tapa. Huvittavaa miettiä, että kun alkoi seurustelemaan, käsi kädessä kävely tuntui hirveän vaikealta ja nykyään ei osata enää kävellä ilman sitä, edes jos ollaan vihaisia. Joidenkin mielestä se on hassua (kuten lähikauppamme myyjistä) ja joitakin se taas ärsyttää ihan kauheasti (muutamat yliopiston vuosikurssilaiset ovat kuulemma valittaneet siitä)
  • Meillä on aika erilaiset ajatusmaailmat, kuten tuolla profiilissakin lukee. Minä olen uskovainen kasvissyöjä ja Korppu taas uskonnoton sekasyöjä. Kotona tosin ei syödä lihaa, koska emme jaksa laittaa kahta eri ruokaa
  • Monet ihmettelevät sitä, voiko ensimmäisen kanssa alkaa heti vakituisesti seurustelemaan ja eikö silloin tule houkutusta "kokeilla muita". No ei ole kyllä tullut :D
  • Ensi Silmäyksellä -sarjan Lily ja Marshall ovat ainoa tv-pari, johon olemme ikinä samaistuneet

Ei tämä Lööv Story onneksi tähän lopu, jatkuu vaan ;) Kuitenkin tämä taitaa olla viimeinen Lööv Story -postaus, kun kerta pääsin jo nykyaikaan saakka. Hauskaa, että niin monet ovat jaksaneet lukea näitä! 

Kysymyksiä ja kommentteja saa tietysti tavalliseen tapaan esittää, jos jokin jäi kummastuttamaan tai mietityttämään.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Nalletupa ja nalleria avautuvat ensi viikolla

Hieman köpö Paint-luonnos Nalletuvasta (kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä)

Ensi viikolla saa alkunsa blogin uusi osio, Nalletupa & Nalleria. Nalleriaan tulevat näytille kaikki kudotut nallet kun taas nalletuvassa voi suunnitella haluamansa nallen ja tilata sen. Olen tähän mennessä kutonut mallinalleksi tuon ylhäällä näkyvän Limppu-nallen, ja Korppu-nallea puolestaan teen paraikaa. Kuvassa olevan takin ja baskerin lisäksi olen tehnyt nallelle hupparin, pipon ja kaulahuivin. Ikävä kyllä tuota parempia kuvia en ole vielä voinut laittaa näytille, sillä en ole hankkinut järkkäriini johtoa, jolla saisin ne koneelle. Tästä saa kuitenkin melko hyvän käsityksen, mitä on luvassa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kolme koiraa ja kisu, 2014

Kolme koiraa ja kisu, 2014
Sain tilaustyökseni maalata eräälle lukijalle synttärilahjaksi kuvan hänen kolmesta koirasta ja kissastaan. Työ oli tähän mennessä haastavin, sillä kaikki kuvat, jotka sain lemmikeistä, olivat kuvattu eri kulmista ja eri valaistuksessa. Lisäksi työ oli suuri, kooltaan F8. Kaikilla oli myös salaman valoittamat silmät, eikä kokoeroja voinut erillisistä kuvista kovin helposti tulkita. Etummainen koira, joka "nojaa" maalauspohjan päätyyn, lisättiin vasta myöhemmin työhön ja siksi se on näissä ottamissani kuvissa vielä vähän märkä. Alunperin maalauksessa siis piti olla vain kolme eläintä. Minun piti muutaman kerran vaivata tilaajaa kyselemällä lisäkuvia ja -ohjeita, mutta lopulta kokoerot ja muut ongelmat saatiin selätettyä. Oli kiva huomata, että olen kehittynyt etenkin koirien karvojen maalaamisessa! :)




Hyvää synttäriä Ennille ja hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Piirtäjän patti

Kuinka monella taiteilevalla/kirjoittelevalla lukijalla on keskisormessaan niin kutsuttu piirtäjän patti? Muistan kun olin lukiossa kuvislinjalla ja kilpailimme siitä, kenellä on isoin :D Hulluilla on halvat huvit, niinhän sitä sanotaan.

Piirtäjänpatti on siis sellainen kovettuma, joka tulee kun kynä hinkkaa sormea liikaa.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Alussa oli Rainbow Dash

Aloitin eräänä yönä kutomaan 3-vuotiaalle pikkusiskolleni Rainbow Dash -ponia, joka on ilmeisesti tällä hetkellä kovassa huudossa pikkutyttöjen keskuudessa. Kudottuani pään ja vartalon huomasin, että pää muistutti enemmän possun kuin ponin naamaa (niin hassunmuotoisia kuin nämä uudet My Little Ponyt ovatkin).
Noh, samoihin aikoihin olin lukenut jotain siitä, kuinka lapsille on hyväksi saada leluja, joille he voivat keksiä omat luonteet, eivätkä ottaa niitä suoraan televisiosta. Jatkoin siis lannistumatta tekemällä ponista possua - siitä tulisi sitten vaikka My Little Pig. Kun olin saanut tehtyä possulle jalat ja silmät, possu alkoikin näyttää enemmän pokemonilta kuin miltään sorkkaeläimeltä. Tämä oli selvästi jonkinlaista julmaa ironiaa viime keskiviikon postauksestani, jossa kirjoitin sikojen näyttävän pokemoneilta.

"Sviik?" Ponipossupokemon poseeraa.
Varmasti sisko tuostakin kuitenkin ilahtuu. Saa nähdä minä eläimenä hän tätä pitää :D

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Pienin sisko, 2014

Pienin sisko, 2014
Aloitin tämän toissayönä tarkoituksenani piirtää ihan vaan luonnos. Sitten inspiroiduin ja piirsinkin sen loppuun saakka :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Mielikuvapossuilua

Taideteos aiheuttaa yleensä jonkinlaisen mielikuvan työssä vallitsevasta tunteesta, olipa se sitten piirustus, maalaus tai valokuva. Eilen luennolla käväisi käsissäni kirja nimeltä Ihmisten eläinkirja: muuttuva eläinkulttuuri. Kannessa, jonka voi nähdä muun muassa tuon linkin takaa, ihmistä katsoo hevonen. Koko kirja alkaa pienellä analyysilla kannesta: hevosen katseesta ja sen luomasta mielikuvasta. Kirjailija pohtii, kuinka kokee tuntevansa yhteyden tuon hevosen kanssa, muttei ole varma onko kyseessä vain kuvitelma. Tavallisuudesta poiketen aikeenani ei ole tässä postauksessa tuoda esiin ihmisen ja eläimen suhdetta. Aion myös yrittää pitää mielipiteideni julkituonnin minimissä ja pohtia ainoastaan kantaaottavan mainonnan ja taiteen vaikutusta niiden näkijään.

Mietitäänpä aluksi erään lihantuottajan uutta mainosta, jossa lehmät juoksevat onnellisina laitumelle ja possu tepastelee karsinan käytävällä. Mainos ei ole - onneksi - täysin epärealistinen ja lihateollisuus on päässyt edes vähäsen enemmän irti siitä mielikuvamainonnasta, josta sitä alunperin kritisoitiin. Eläimet eivät näytä mitenkään liioitellut onnellisilta mutta eivät kärsiviltäkään. Kaikki voivat nähdä, että possuja on ihan jumalattoman paljon pienessä tilassa. Tietysti iskevät lausahdukset, liikuttava musiikki ja sisun kuvaaminen saavat suomalaisen puristamaan kätensä nyrkkiin ja tirauttamaan liikutuksen tipan silmäkulmastaan: olemme me hyviä. Mutta se nyt on ihan normaalia mainontaa, sillä sen tarkoitushan on juuri synnyttää mielikuvia ja positiivisia mielleyhtymiä.
Otetaan tämän jälkeen vertailukohdaksi Oikeutta Eläimille -järjestön tiedonlevitys. Päinvastoin kuin lihateollisuuden mainonnassa, eläimet näyttävät onnettomilta, niillä on haavoja ja selviä sairauksia. Tämäkin on tietysti ymmärrettävää, sillä järjestön tarkoitus on levittää tietoisuutta eläinten pahoinvoinnista ja pyrkiä parantamaan niiden oloja. Myös Oikeutta Eläimille -järjestön videoihin on lisätty liikuttava musiikki, joka tosin aiheuttaa aivan erilaisen olon kuin edellinen video.
Näiden kahden videon tapa herättää katsojissa tunteita sai minut pohtimaan mielikuvia ja mielleyhtymiä. Jos minulle sanoo sanan "Atria", posahtaa ensimmäisenä mieleeni jokin iso tila, jossa muutama possu tuijottelee ympärilleen tai nukkuu. Jos minulle sanoo "Oikeutta eläimille", posahtaa mieleen kuva kituvasta eläimestä. Loogisesti jälkimmäisestä tulee negatiivinen reaktio. Oikeutta eläimille = kituva kana. Tämä mielleyhtymä ei ole hyvä juttu, sillä kituva kana ei ole järjestön tavoite, vaan ihan päinvastainen asia.

Tämän pitkän johdannon jälkeen herääkin kysymys: jos taiteella tai tiedonlevityksellä haluaa vaikuttaa eläinten hyvinvointiin, miten ihmeessä se pitäisi tehdä? Jos maalaan possun, joka katsoo kyynelsilmin ihmistä, herättää se negatiivisen olon niin eläinoikeustoimijoita kuin kasvissyöntiä tai lihan vähentämistä kohtaan. Jos taas maalaan iloisen possun, on kuin hätää ei olisikaan. Voiko taiteella - tai mainonnalla ja tiedon levittämisellä ylipäätään - ottaa kantaa eläinten oikeuksiin, aiheen vahvan tunnepitoisuuden vuoksi? Varmasti voi, mutta se vaatii luovuutta ja uusia keinoja. 

Luonnostelin possun samalla kun mietin niiden ulkonäköä. Usein sanotaan, että siat ovat jotenkin rumia eläimiä. Itse olen tosin aina tykännyt niiden ulkonäöstä. Nehän on vähän niin kuin pokemoneja :D
Toinen melko samankaltainen kysymys, jonka jätän ilmaan, on seuraava: olemmeko jo tottuneet kantaaottavan taiteen ja markkinoinnin ainaiseen järkyttämisenhaluun vai ohjaako tämä järkytys meitä tahattomasti väärään suuntaan sen synnyttämän huonon olon vuoksi? Kun teininä kuulin ensimmäistä kertaa eläinten huonosta olosta ja näin kuvia turkistarhoista, se tepsi. Nykyään en enää järkyty kuvia nähdessäni, vaikka tehotuotantoa ja turkistarhausta äänekkäästi vastustankin.

Loppukevennyksenä tämä pieni possu:


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Pienen perheen potretti, 2014

Pienen perheen potretti, 2014 (A4)
Sain piirrettäväkseni perhepotretin eräästä pienestä perheestä. Tilaaja pyysi alunperin yksinkertaista ja taustatonta työtä kolmesta henkilöstä ja sanan "Family" kirjoittamista työn eteen maalaisromanttisin kirjaimin. Jouduin kieltäytymään kirjaimista, mutta tilaajaa se ei onneksi haitannut.
Työhön antoi haastetta isän piirtäminen, sillä hänestä ei löytynyt kokonaista kuvaa. Yhdestä kuvasta otin vartalon, toisesta pään oikean puolen ja kolmannesta pään vasemman puolen. Työtä oli kuitenkin aivan ihanaa piirtää muun muassa onnellisten kasvojen ja iloisen tunnelman vuoksi.
Minusta taustattomuus sopi tähän työhön, sillä perhe on keskellä yhtenäisenä "pakettina", symboloiden tietysti yhteenkuuluvuutta :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Nyt loppui häpeäminen

Kun laitoin ensimmäistä kertaa tilaustyöilmoituksen tori.fi-palveluun, minua hävetti ihan hirveästi. Ajattelin, että kaikki ilmoitusta klikkaavat katsovat töitäni ja naureskelevat itsekseen: "Voi tyttö-rukkaa, luulee osaavansa piirtää! Kyllä se vielä oppii tämän maailman säännöt." Kun sain ensimmäisen tilaustyön, minua hävetti ottaa siitä maksu vastaan. Yritinkin itse asiassa antaa sitä asiakkaalle takaisin, ajatellen, ettei minun taidoillani ole oikein vastaanottaa muiden rahoja. Asiakas ei siihen suostunut ja häntä onneksi vain nauratti suhtautumiseni asiaan. Kun asiakkaita alkoi tulla lisää, hintoja oli pakko nostaa, että olisin jäänyt hommassa edes vähän voitolle. Sekin hävetti: miksi minä saisin ottaa rahaa tästä? Olisi oikein, jos tilaustöillä saaduilla rahoilla maksaisin vaan verot ja korvaisin maalaamiseen menevät kulut.

Kun laitoin ensimmäiset ilmoitukset tilaustöistä "fyysisesti" näkyville, yritin viedä ne sellaisiin paikkoihin, ettei kukaan tuttu olisi niitä nähnyt. Noh, ne paikat olivat sitten sellaisia, ettei kukaan muukaan niitä luultavasti ole koskaan nähnyt. Suhtautumiseni oli melko ristiriitainen: nautin piirtämisestä ja maalaamisesta todella paljon, joten asiakkaiden saaminen oli tärkeää ja sitä kautta myös mainostaminen tarpeellista. Silti pelkäsin, että mainostaminen leimaisi minut jollain tapaa ylpeileväksi ja sellaiseksi henkilöksi, joka "luulee olevansa jotain". Onko se sitten tämä suomalainen mentaliteetti pyrkiä olemaan mahdollisimman nöyrä? Ikävä kyllä en olisi varmaan saanut yhtään asiakasta ikimaailmassa, jos en olisi kertonut kenellekään osaavani piirtää.

Sitten älysin jotain tärkeää: ensinnäkin, jos minulta kerta tilataan kiitettävä määrä maalauksia ja piirroksia, osaan sitä varmaan jonkin verran myös tehdä. Kukaan ei osta minulta "sikaa säkissä", koska maalaus- ja piirustustyyliini voi tutustua tämän blogin kautta ennen tilausta. Toiseksi, annan aina rahat takaisin, mikäli työ ei ole mieluinen. Sitä ei tosin ole koskaan vielä käynyt. Kolmanneksi, en ole missään vaiheessa väittänyt olevani "taiteilija", vaan joka puolella kerron olevani harrastelijataiteilija tai leikkimielisesti "akryylisottaaja". Minulla ei siis ole mitään syytä hävetä mainostamista, en sillä huijaa ketään, enkä myöskään luule itsestäni liikoja. Luulen juuri sopivasti.
Käyntikortti
Tuon pienen päässäni käydyn kamppailun jälkeen totesin, etten jaksa enää hävetä. Satun tykkäämään taiteilusta, niinpä minulla on oikeus myös mainostaa sitä. Mikä vapautuminen siitä sitten seurasikaan! Teetätin heti muutamat käyntikortit ja pienen pienet mainokset, kun niitä kerta halvalla sain. Ja pistin niitä vieläpä näkyville paikoille.

Aika hurjaa se silti oli :S

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Usein kysyttyä

Olen tehnyt aiemmin samankaltaisen postauksen. Silloin en tosin tietänyt aiheesta vielä yhtään mitään, joten tässä päivitetty versio. Postaus on tarkoitettu sekä tilaustöiden tekijöille että niiden ostajille.


Kuinka hinnoitella taidetta

Ukko.fi-palvelussa oli mielestäni mainio neuvo: hinnoittele työsi aina kolme kertaa kalliimmaksi kuin haluat niistä rahaa. Tässä esimerkki siitä, mihin rahat menevät.

Piirsin eräälle asiakkaalle tässä hetki sitten kaksi työtä yhteishintaan 50 e (sis. ALV ja postikulut):

Bruttohinta: 50 e, veroton hinta 40,32 €
- Verot 8 % (-2,96)
- Arvonlisävero 24 % (- 9,68 )
- Ukko.fi -palvelumaksu (-2,02 €)
- Työnantajamaksut (-7,19 €)
- Ennakonpidätys + sotumaksut 8 % (-14,45 €)
                                                                         
= 26,64 €

Koska tuossa laskettiin kahden piirroksen hinnat, loppujen lopuksi tienaan yhdestä piirroksesta 13,32 euroa. Lisäksi mukaan on huomioitava kirjekuoriin, postimerkkeihin, maalauspohjaan, siveltimiin, maaleihin ja muihin tarvikkeisiin menevät rahat. Ukko.fi toki korvaa tarvikekulut, mutta minulle on vielä jäänyt hieman epäselväksi kuinka laskea luotettavasti, miten paljon esimerkiksi yhden maalauksen maaleihin menee rahaa ja niin edelleen. Kirjekuoret, maalauspohjat ja postimerkit sen sijaan ovat helppo merkitä kuluiksi.


Mitä huomioida tilaamisen yhteydessä

Mallikuvista maalaaminen:
1. Valokuvan epäselvyys. Jos valokuva on epäselvä tai pieni, on hyvä kysyä tilaajalta, haluaako hän säilyttää suttuisuuden myös maalauksessa/piirroksessa vai antaako hän taiteilijalle vapauden lisätä yksityiskohtaisuutta.
2. Punasilmäisyys. Etenkin eläinten silmistä on todella vaikea nähdä niiden kokoa tai muotoa, mikäli mallikuvassa silmät ovat ylivaloittuneet. Niinpä on hyvä pyytää tilaajalta lisäkuvia, jossa silmät näkyvät paremmin. 
3. Yhdistelmätyöt. Varsin usein tilaaja haluaa työn, jossa yhdistyy monta valokuvaa. Tällöin on huomioitava valokuvissa esiintyvien henkilöiden pituusero, kuvien erilaiset valaistukset ja kuvakulmat. Asiakkaalta kannattaa jälleen pyytää monia kuvia henkilöistä, että maalaus ei näytä kuvakollaasilta. 
4. Rohkeus sanoa ja kysyä. Jos epäselvyyksiä on, on parempi rohkeasti kysyä kuin jäädä pohtimaan vastausta itsekseen.
5. Ole rehellinen. Jos tilaaja ei ole tyytyväinen, on mahtavaa, että hän uskaltaa mainita asiasta (kunhan hän tekee sen ystävällisesti. Kettuilu ei varmasti olisi kenestäkään kivaa). Olen yleensä laittanut tilaajalle kuvan työstä ennen sen fiksaamista ja postitusta. Näin virheet voi vielä korjata, mikäli niitä on. Taiteilijan on myös oltava rehellinen taidoistaan: itse en esimerkiksi yleensä suostu tekemään kirjoitusta maalaukseen/piirrokseen, koska tiedän, että käsialani on huonoa.
6. Perehdy maalaustyyliin. Tämä koskee etenkin tilaajaa: kannattaa perehtyä taiteilijan maalaustyyliin ennen tilauksen tekemista. Todennäköistä on, että tilaamasi teos muistuttaa jo tehtyjä maalauksia. Esimerkiksi harrastelijataiteilijalta on epärealistista odottaa Edelfeltin tasoista taidetta seinilleen ;)

Hinnasta sopiminen:
Hinnasta ja maksutavasta tulee sekä tilaajan että tilauksen vastaanottajan olla selvillä. Sisältääkö hinta arvonlisäveron? Entä postikulut? Entä kehystyksen? Entä millainen palautusoikeus töissä on? Laskuttaako tilaustyön tekijä pimeästi, yrityksensä vai laskutuspalvelun kautta? Itse olen suoraan lisännyt töihin arvonlisäveron ja postikulut Suomeen, kun taas kehystäminen ei sisälly hintaan.

Aikataulun ilmoittaminen:
Aikataulusta ilmoittaminen on tietysti hyvästä, jos sen osaa arvioida. Mikäli tilaaja itse on antanut aikataulun, olen joka kerta pysynyt siinä. Mikäli hän ei ole antanut sitä, työ on valmistunut noin viikossa/kuukaudessa. Lyijykynäpiirrokset ovat nopeampia kuin maalaukset ja tilausjono vaikuttaa aikatauluun.


Toivottavasti postauksesta on hyötyä!