torstai 18. joulukuuta 2014

Joulun johdatusta, 2014

Johdatusta, 2014
Pohdin piirtäessäni, kumpi vaihtoehdoista olisi ihmisille mielekkäämpi: ettei yhtään possua tapettaisi lihanhimon vuoksi vai että kinkkua saisi jouluisin ilmaiseksi? Veikkaan, että aika moni valitsisi tuon jälkimmäisen vaihtoehdon. Piirrosta voikin tulkita kahdella tavalla. Joko enkeli johdattaa possuja teuraaksi tai turvaan. Enempää en halua avata kuvaa, vaan sitä voi kukanenkin halutessaan itse tulkita.

Piirsin työn paitsi lohdutukseksi ja kannanotoksi, myös harjoitukseksi ja luonnokseksi. Harjoitus työ on etenkin siksi, etten ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään lyikkärillä taustaa töihin ja halusin taas kokeilla sitä (tosin jälleen kerran kuvasta huomaa, että nimenomaan taustan kohdalla loppui mielenkiinto kesken). Luonnos työ on taas siinä mielessä, että haluaisin toteuttaa samasta aiheesta vielä "kunnolla" tehdyn maalauksen.
Inspiksen sain tähän piirrokseen monista eri lähteistä, kuten kauppojen kinkkua pursuavista kylmäaltaista, Juice Leskisen Sika-kappaleesta ja erään Facebookissa jaetun kertomuksen pohjalta, jonka sain luvan jakaa eteenpäin:

"Kerran bongasin teurasauton kärryn, joka oli täynnä possuja. Päiväsaikaan. Illalla tuli semmonen olo, että on pakko käydä kattomassa onko se kärry haettu pois. Kello oli silloin jotain yheksän pintaan. Se kärry oli edelleen siinä possuineen. Meteli kärryssä oli melkoinen, kun hermostuneet possut kolistelivat ja huuto kuului jo kauemmas. Kärryn raosta näkyi hätääntyneitä silmiä, ja verisiä possuja. Olivat purreet toisiansa. Soitin hätäkeskukseen (poliisille kun ei voi soittaa suoraan). Siellä ei kovin kiinnostuneita asiasta oltu, vaikka sanoin, että kärry on ollut siinä kohtuuttoman kauan. Lupasivat jonkun partion laittaa tulemaan. Odotin, mutta poliisia ei kuulunut. Soitin uudestaan ja virkailija hermostui hoputtamisesta niin, että uhkasi tehdä minusta ilmoituksen poliisille häirinnästä. En luovuttanut, soitin lähimmälle tiedossa olevalle eläinsuojeluvalvojalle, vaikka kello oli jo paljon. Valvoja otti asian heti hoitoonsa ja sanoi, ettei tällaisista edes kannata poliisille soitella, koska asia jää yleensä paperille mappiin ö. Aina soitto suoraan eläinsuojeluvalvojalle, jonka käskystä poliisin on pakko lähteä. Teurasautokin siihen vihdoin saapui kärryä hakemaan. Kuski keskusteli valvojan kanssa ja selvisi, että possut oli kerätty aamulla kahdeksalta. On olemassa aikaraja, milloin eläinten on oltava teurastamolla, mutta tässä vaiheessa se oli jo reilusti ylitetty, ja edessä oli vielä pitkä matka teurastamolle. Siinä paikan päällä tuli jo noottia valvojalta ja lisää oli odotettavissa; nimittäin tämä eläinsuojeluvalvoja järjesti teurasautoa odottamaan perille sikäläisen valvojan poliisin kanssa. Aikarajoituksesta siis rankaistiin."



perjantai 12. joulukuuta 2014

Synesteettinen Sivellin joulumarkkinoilla

Huomenna alkavat Joensuun joulumarkkinat, joista olen kovasti hälissyt muun muassa Facebookin puolella. Lahjoitin Joensuun Animalian markkinapöytään jonkin verran tuotteita: kortteja, kettu-pehmolelun, kettu-avaimenperiä, lapaset ja tietysti uusimman valmistuneen pöllökellon! Kellon voi voittaa omakseen euron arvalla, eli nyt jos koskaan on hyvä syy lähteä käymään markkinoilla ;)

Pöllö onnistui etenkin numeroidensa puolesta huomattavasti edeltäjäänsä paremmin, sillä rakensimme Korpun kanssa sapluunan, jonka avulla ne oli helppo piirtää kellotauluun. Ongelmilta ei kuitenkaan vältytty, sillä piirsin vahingossa kolmosen ja ysin väärille puolille kelloa... Eräs lukija ehdotti, että minun pitäisi laittaa vielä koneisto käymään väärään suuntaan ja väittää kyseessä olevan vasenkätisten kello. Mielestäni idea oli kerrassaan mainio, mutta olin jo luvannut markkinoille ihan normaalin kellon, joten oli pakko uhrata vielä yksi päivä peittämään vahingot. Se onnistui, kunhan sain ensin kasvatettua kärsivällisyyttäni syvään hengittelemällä.

Pöllöke 2.0
Markkinatuotteet ovat hyvin oransseja tänä vuonna
Markkinatuotteiden lisäksi olen joulukuussa rakentanut itselleni "virallista" nettisivua. Paljon korjattavaa etenkin ulkonäön puolesta vielä löytyy, mutta sivut kuitenkin ovat jo toiminnassa moitteettomasti. Otan mielelläni vastaan palautetta nettisivuistani joko tähän tai sähköpostiini. Ne löytyvät osoitteesta www.limppuwitick.fi.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Yksipalluraiden joulu ja muita askarteluohjeita

Joulukiireet - tai pikemminkin joulunajan kiireet - varmasti koskettavat aika montaa meistä. Juuri ennen lomaa jokainen opettaja päättää antaa miljoona esseetä tehtäväksi, vaikka samaan aikaan vuoden viimeiset tentit lähestyvät uhkaavasti ja gradu tuijottaa tietokoneen työpöydällä kuin huomiota kerjäävä hauva.
Joulunajan haluaisi kuitenkin muistaa muustakin kuin pelkästä opiskelusta, joten kokosin tähän postaukseen muutaman erittäin mielenkiintoisen ohjeen vähän erikoisempaan jouluaskarteluun. Ohjeet löytyvät linkkien takaa:
Tähän mennessä olen valitettavasti ehtinyt kokeilla vasta viimeisintä ohjetta, eli kudoin meille tuollaisen kömpelön joulupallon. Sen tekeminen vei tosin niin kauan aikaa, että päätin suosiolla tyytyä yksipalluraiseen jouluun. Äitini on sen sijaan kokeillut piimäikkunoiden tekemistä ja pakko sanoa, että kyllä tuli upeat ristikot niihin.

torstai 27. marraskuuta 2014

Don't fight - just dodo it

Korppu luki kesällä Bill Brysonin kirjan nimeltään Lyhyt historia lähes kaikesta, joka käsitteli monen muun asian lisäksi dodoja. Aloimme keskustella aiheesta ja siitä sain inspiraation tähän työhön. En ole ihan varma kumman idea taulun aihe varsinaisesti oli, sillä Korppu väittää minun puhuneen siitä ensin, mutta minusta tuntuu, että hän tätä aihetta ehdotti...

Mikäli joku ei tiedä dodojen tarinaa tässä siitä lyhyesti: dodot olivat lintulaji, joka eli Mauritiuksen saarella. Ihmiset saapuivat saarelle 1500-luvun alussa ja tappoivat ihmisiä pelkäämättömän ja uteliaan lajin sukupuuttoon 170 vuodessa. Siitä onkin hyvä lähteä pohtimaan, mitä tällä taululla haluan sanoa.
Uteliaat dodot, 2014
Tarkoitukseni oli tehdä taulusta Taistelevat metsot -teosta muistuttava. Mittasuhteissa en yrittänytkään pysyä, mutta samoja elementtejä löytyy. Taistelevissa metsoissa puistikosta kurkkii koppelo, mutta koska dodot olivat pariuskollinen laji, en usko että nämä minun dodoni tappelevat mistään sellaisesta. Itse asiassa, en usko niiden tappelevan oikeastaan mistään. Uteliailta ne pikemminkin näyttävät.

Tein työn Kansalaisopiston kurssilla ja sain hauskoja kommentteja siitä. Monet ihmettelivät, että miksi ihmeessä metsot näyttävät tuolta ja osa taas tunnisti dodot suoraan (tosin täytyy myöntää, että minun dodoni ovat vähän sarjakuvamaisemman näköisiä kuin niistä tehdyt maalaukset, piirrokset tai rekonstruktiot). Oli myös mielenkiintoista huomata, että osa ei ollut koskaan kuullutkaan dodoista. 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uula, 2014

Tässä kuukausi sitten valmistunut tilaustyö, joka oli syntymäpäivälahja tilaajan ystävälle. Kuvassa Uula-niminen yksivuotias hauva, joka on rodultaan pumi.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pinkki piirasponi

Pienimmät sisarukseni eivät ole tarpeeksi vanhoja lukemaan blogiani, joten heille tarkoitettuja joululahjoja voin esitellä suhteellisen turvallisesti täällä. Tänään sain valmiiksi Pinkie Pie -lelun, jota pienin siskoni toivoi minulta synttärilahjaksi kesällä, mutta jota en ehtinyt tehdä  ajoissa valmiiksi. "Söpöysmerkki" tosin jäi vielä uupumaan, koska en ole keksinyt miten se olisi kätevintä valmistaa. Joko teen sen valmiiksi lähempänä joulua tai sitten jätän sen kokonaan valmistamatta.
Melko höpsökän näköinen otus.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Pöllöilyä

Sonera julkaisi kilpailun voittajat tänään ja valitettavasti en lukeutunut heihin. Kiitos kuitenkin miljoonasti teille kaikille, jotka tuitte minut arvontaan mukaan! Häviö ei estä joulumarkkina-haaveen toteutumista, mutta viivästää sitä jokusen vuoden. Vielä jonain päivänä minulla on kunnon kahvikellokokoelma, jota sitten kauppaan yli-innokkaana jossan torin nurkassa ;D
(Teille, jotka ette tiedä: Sonera arpoi rahallista tukea nuorten unelmien toteuttamiseen ja itse nimesin unelmakseni myydä kahvipöllökelloja vuoden 2015 joulumarkkinoilla).

Minulla on ollut hirveä stressi päällä nyt, eikä taiteilu ole juurikaan luonnostunut. Sain tänään kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua toisen kahvipöllökellon tekemisen. Lahjoitan sen Animalian jouluarpajaisiin voitoksi.


lauantai 25. lokakuuta 2014

Keskeneräiset, uteliaat, suutelevat ja taistelevat dodot

En kauheasti tykkää julkaista kuvia keskeneräisistä töistäni, koska... no oikeastaan en tiedä tarkkaa syytä. Jotenkin tulee sellainen olo, että pitäisi heti alkaa selittämään mitkä kohdat työssä ovat kesken ja miksi ne ovat kesken ja mitä muutoksia työlle pitäisi tehdä. Toisin sanoen pitää yrittää sanallisella kuvailulla kertoa katsojalle miltä lopullinen työ tulee näyttämään, mikä tietysti on mahdotonta. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen ja julkaisen kuvan keskeneräisestä työstä, nimittäin taistelevista dodoista. Tai suutelevista dodoista. Tai uteliaista dodoista. Työstä piti tulla alunperin nimeltään Taistelevat dodot, mutta nämä minun dodoni eivät näytä järin aggressiivisilta:


Maalaan tätä työtä paraikaa Kansalaisopiston kurssilla. Kuva on otettu kännykällä, mutta kunhan työ on valmis, lupaan ottaa järkkärini opiston tiloihin ja julkaista maalauksesta paremman kuvan. Ihan heti en ole kuitenkaan saamassa työtä valmiiksi, sillä opiston tiloissa on aikaa maalata vain noin kaksi tuntia per viikko. Kuten opettajani sanoi: minulla on hyyyvin hidas tyyli maalata :D

EDIT: Valmiin työn löydät nyt klikkaamalla tästä.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Minipehmot ja villasukkaset

Pehmoiluttaako? Minua ainakin:
Otin perjantai- ja lauantai- iltoina puikot käteeni ja kudoin tällaisia pehmeitä pikkukavereita. Näiden lisäksi oli tehdä vielä ainakin karhu, possu, norppa, saukko ja hirvi, mutta täytevanu pääsi ikävä kyllä loppumaan kesken. Heti kun saan aikaan hakea lisää täytettä, tulee näitä ilmaantumaan lisää. Kohta koko kämppämme on varmaan täynnä minipehmoja...
Koska joulu on tulossa ja minulla on viime aikoina himottanut älyttömästi kutoa, alan myymään tilapäisesti loka - joulukuun ajan myös villasukkia ja minipehmoja. Sukkapari+minipehmo maksaa yhteensä 20 euroa (sis. alv ja postikulut). Minipehmoja voi tilata kaiken värisinä ja lajisina, eli siis muutkin kuin kuvissa näkyvät vaihtoehdot ovat kaupan. Teen myös sukkia kaiken värisinä. Keep calm and feet warm ;) Tilaukset voi laittaa tavalliseen tapaan osoitteeseen Limppu.Livari(at)gmail.com.

Joululahjoista tulikin mieleen, että jouluksi tarkoitetut lelutilaukset kannattaa tilata viimeistään marraskuussa, jotta ne ehtivät varmasti perille ajoissa. Laitan siitä vielä muistutuksen useaan paikkaan blogia.
Muistutettakoon vielä tämän kuvan myötä, että kaikkia leluja saa myös isompina versioina.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Limppu, 2014


Jaahas, oma pärstänihän se siinä jälleen tuijottelee katsojaa :D Toissailtana tuli taas vaihteeksi sellainen olo, että piirustushammasta kolottaa, mutta tilaustöiden tekeminen tuntui väsymyksestä johtuen riskipeliltä. Sen vuoksi käytin piirtämisinnon harjoitteluun, jonka tein ottamalla mallia omista kasvoistani. Naaman piirsin katsomalla peilistä mallia, vaatteet puolestani joko muistista tai esimerkiksi ottamalla hanskat siihen nokan eteen.
Perspektiivivirhe lakin napeissa oli niin hauskan näköinen, etten jaksanut sitä korjata. Kaulahuivin piirtämisessä taas en oikein jaksanut keskittyä, mikä näkyy sekin. Silmät ovat saman näköiset kuin muissakin tekemissäni omakuvissa, mutta ilme sentään on erilainen. Selvästi odotan talven tuloa kun tuli niin luminen kuva... onneksi syksyä on vielä jäljellä. 

Käykääpä muuten osallistumassa tuohon syysarvontaan, kun kerta vielä ehditte. Voittaja arvotaan 21.10.2014.

torstai 9. lokakuuta 2014

Muotokuva naisesta, 2014


Tänään valmistui tällainen tilaustyö. Alkuperäinen valokuva oli otettu salamalla, mikä loi haasteita varjostuksen ja silmien piirtämisen suhteen. Kuvan pienoisen tärähtäneisyyden takia minun piti hieman haparoida mitkä kohdat ovat valoja ja mitkä kasvojen muotoja, mutta tilaaja onneksi auttoi siinä. Erityisen tyytyväinen olen tällä kertaa hiuksiin. Vielä pari vuotta sitten piirsin ihmisten hiukset pelkkinä tasapaksuina lyikkäriviivoina, mutta nykyään osaan paremmin jäljentää esimerkiksi niiden kiillon.

Kuulumisista sen verran, että olen melko hyvin mielestäni saanut tasapainoteltua taideharrastuksen ja yliopistoelämän välillä: aamut olen kirjoittanut gradua tai käynyt luennoilla, ja illalla piirtänyt tilaustöitä. Omia aiheita ehdin maalata lähinnä kansalaisopiston kurssilla, mutta eilen varasin aikaa sillekin. Lisäksi sain päähäni teetättää syyskortteja perheelle ja ystäville:



lauantai 4. lokakuuta 2014

Hyvää eläinten päivää!

Tänään vietetään eläinten päivää, josta puolestaan alkaa eläinten viikko. Eläinten viikon ajan saa heitellä ideoita eläimistä, joita haluaisitte minun piirtävän. Kun ehdin jossain välissä piirtää kyseiset eläimet, laitan työt huuto.nettiin ja lahjoitan saadut rahat kokonaisuudessaan Animalialle :) Eläimiä saa ehdotella vaikka tänne blogiin, Facebookiin, Askiin tai sähköpostiin, ihan miten vaan.

Tässä vielä eläinten päivän kunniaksi kuvakollaasi töistä, joissa esiintyy eläimiä.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Unelmastani totta?

Ensinnäkin kiitos kaikille pöllökellosta tykänneille ja sitä blogissa kommentoineille! Tuli todella hyvä mieli kommentteja lukiessa :3 Olisi aivan mahtavaa tehdä kelloja lisää: kuvittaa niihin ensinnäkin kahvieläimiä ja toiseksi maisemia. Unelmani olisikin päästä vuoden 2015 joulumarkkinoille myymään näitä kelloja. Harmi vain, että osat ennen kuvittamista tulisivat maksamaan noin 15 euroa per kello ja haluaisin niitä myytäväksi vähintään 20 kappaletta... eli toisin sanoen kahdenkymmenen kellon valmistus maksaisi 300 euroa ;_____;

Sonera järjesti kilpailun, jossa se toteuttaa nuorten unelmia, ja pääsen siihen mukaan vain jos saan 30 "tukijaa". Tukijaksi pääsee mukaan yksinkertaisesti menemällä kilpailuun ja painamalla "Tue hakemusta" -nappia. Napin painamisen jälkeen kilpailu luultavasti herjaa, että sinun pitää kirjautua Facebook-tunnuksillasi sisään, ennen kuin voit jatkaa. Ja tämän jälkeen taas joudut etsimään minun kilpasivuni uudelleen. Kirjoitin äskeisen vain siltä varalta, että jos ei ole tarkkana, voi luulla tukeneensa hakemusta, vaikka todellisuudessa niin ei olisi. Tällä hetkellä minulla on Korpun lisäksi yksi tukija.

Olisin kuitenkin superkiitollinen, jos viitsisit nähdä vaivaa ja tukea hakemustani! Löydät kilpailun täältä: http://www.sonera.fi/10000/projekti/tarvikkeita-taidekellojen-kuvittamiseen.

Kiitos tuhannesti etukäteen!

lauantai 27. syyskuuta 2014

Pöllökello on valmis!


Tämä kello ei ollut samalla tavoin suunniteltu kuin maalaukset. Ostin pohjan hällä väliä -asenteella ja sanoin Korpullekin vain puolitosissani, että teen tästä kellon. Maalasin pohjaan kahvipavut ja kahvikupit yhdeltä istumalta. Sitten vuorossa olivatkin jo numerot, mutta vielä numeroiden aikanakin olin hieman kyyninen kellon onnistumisesta, enkä ikävä kyllä vaivautunut tekemään niitä viivottimen kanssa. Niinpä ne osoittavat hieman poispäin kellon keskipisteestä. No mutta mitäpä pienistä: kello näyttää hauskalta ja toimii tehtävässään mainiosti! Olen jo useamman kerran blogissani huomauttanut, että mikäli tekisin näitä asiakkaille, olisin huomattavasti tarkempi: numerot osoittaisivat kaikki oikeaan suuntaan, eikä lyikkärijälkiä näkyisi. Meidän kämppäämme tämä puolihutiloitu kello kuitenkin sopii vallan mainiosti.

Nyt kun kello on seinällä, en voi olla vilkuilematta sitä. I love it :3

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Mikä julkisessa maalaamisessa hirvittää?

Olen käynyt Kansalaisopiston maalaamiskurssilla nyt kahden kerran verran. Ensimmäinen kerta oli pääosin esittelyä, mutta eilen rupesimme maalaamaan. Pakko sanoa, etten muistanutkaan taiteilun olevan niin kuumottavaa kun opettaja kiertelee luokassa neuvomassa. Opettaja vaikutti kuitenkin  onneksi olevan juuri sitä parasta kuvataideopettaja-mallia, ja nimenomaan kommenttien ja vinkkien takia minä maalauskurssille ilmoittauduinkin. Silti se on aika hurjaa olla koko ajan jonkun arvioivien silmien alla. Minun oli pakko ottaa kotoa keskeneräinen työ mukaani kurssille, sillä tuntui liian jännittävältä aloittaa tekemään täysin uutta maalausta siinä tilanteessa. Ihan hyvä, että otinkin, sillä käteni tärisivät ja ajatus katkeili sen verran, etten olisi varmaankaan saanut mitään aikaan (seuraavan maalauksen aion kuitenkin tehdä alusta loppuun ainoastaan Kansalaisopiston tiloissa). Koska olin ottanut keskeneräisen maalauksen mukaan, olin ensimmäinen, joka kaivoi maalit esiin sillä välin kun suurin osa vasta luonnosteli työtään tai pohti aihettaan. Kun muutkin saivat aloitettua, alkoi kysymyksiä ropista: kuinka sivellintä kannattaa pitää? Mistä kannattaa aloittaa? Saako mallikuvaan tehdä muutoksia? En itse ollut tajunnut kysyä yhtään mitään, joten tuli vähän dorka olo, kun vain aloitin työni suoraan.
Hirvittävä Paint-kummitus

En selvästi ollut ainoa, jota maalauksen aloittaminen jännitti. Huomasin, että melkein joka kerta kun opettaja pysähtyi uuden ihmisen selän taakse, alkoi anteeksipyytävä selittely. "Tää nyt on vaan tällanen...", "Mä tässä vasta aloittelen..." "Mä en sit osaa mitään", "Mä en oikein tienny, kuinka aloittaa", "Tää on varmaan tehty ihan väärin". Myös minulle itselleni tuli suuri tarve pahoitella työtäni, vaikka se oli vasta alkuvaiheissaan. En sitä kuitenkaan tehnyt, sillä yritän kovasti harjoitella pois häpeämisestä. Lopulta kuitenkin myönsin opettajalle, että vähän tässä kauhistuttaa, mihin opettaja vastasi, että häntäkin kauhistuttaa melko paljon (kurssi on hänen ensimmäisensä, mikäli oikein ymmärsin). Olimme siis vissiin koko porukka melko kauhistuneita :D

En tiedä, onko nimenomaan taiteen tekeminen jollain tavalla pelottavampaa kuin jokin muu uusi harrastus vai ovatko kaikki taiteesta kiinnostuvat ihmiset helposti hermoilevia vai kuuluuko "en osaa" -asenne vain suomalaiseen mentaliteettiin. Tässä kuitenkin omia ajatuksiani, jotka lähes poikkeuksetta käyvät pääkopassani, kun pitäisi maalata niin, että joku näkee:
1. Aiheen esittely: "Mulla on aihe täysin selkeä ja valmis, mutta pitää nyt esittää, että olen epävarma sen suhteen. Ihan siltä varalta, ettei opettaja pidä mua tyhmänä, jos se aihe onkin dorka. Ajatteleekohan se, että luulen itsestäni liikoja? Vai luuleeko se, että oon kunnon tekotaiteilija?" 
2. Luonnostelu: "No niin, tässä hiilellä vähän huidon. Voi ei, haluaisin tuon ketun kyllä ihan toisin päin! Huidon uuden ketun vanhan päälle. Nyt se ope ei saa tästä mitään selvää ja ajattelee varmaan, että hohhoijaa, mitä tuokin on tänne tullu säheltämään..
3. Aloittaminen: "Sekoitan ihan hyvän ruskean sävyn maalauksen taustaväriksi. On se vähän eri värinen kuin mitä ajattelin. Opettaja varmaan pitää mua värisokeana. Olisikohan sittenkin pitänyt aloittaa vaaleista väreistä? Teen äkkiä muodon vuoksi pari valkoista länttiä, ennen kuin opettaja ehtii tänne!"
Kun olin saanut tunnin verran maalattua, käsien tärinä ja oman olemukseni pohdinta pikkuhiljaa loppuivat ja jäljelle jäi vain innostus jatkaa. Kaksi ja puoli tuntia tuntuivat kuluvan kuin siivillä, enkä olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Onneksi sitä rentoutuu varmasti kurssin edetessä kokonaan ^_^

Tähän loppuun haluaisin kysyä vielä, että osaako joku kertoa syyn, miksei Kansalaisopistossa tehtyjä töitä saa myydä? Tarkoituksenani ei ollut alunperinkään tehdä siellä mitään myyntiä varten, mutta opettaja sanoi eilen erikseen, että siellä tehtyjen maalausten myyminen on kiellettyä. Hän ei osannut kertoa syytä tälle, vaan kertoi ohjeistuksen tulleen ylempää. Kielto tuntui aika hassulta, kun käytettävät välineet ovat kuitenkin omat, ja kurssilla maksetaan ainoastaan tilasta ja opetuksesta. Ymmärtäisin paremmin, jos Kansalaisopisto omistaisi maalauspohjat, maalit tai muut tarvikkeet.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Syysarvonta

Syksyn inspiroimana päätin järkätä pienen arvonnan pystyyn. Tällä kertaa arvontaan voi osallistua ainoastaan Facebookin kautta. Ohjeet löydät kuvasta.
Arvontaan pääset klikkaamalla tästä.
Lahjakortit ovat voimassa niin kauan kuin Synesteettinen Sivellin on pystyssä ja ne voi käyttää joko yhdellä tai useammalla kerralla. Tervetuloa osallistumaan! :)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Rillit maalissa, uniikki osteripöllö ja #selfie

Muistan hyvin abivuoden aikataulut: lukulomaa meillä kuvislinjalaisilla ei ollut, joten päivä koostui oppitunneista, joiden jälkeen tehtiin läksyt, joiden jälkeen opiskeltiin YO-kirjoituksia varten ja joiden jälkeen saattoi jäädä hieman aikaa piirtämiseenkin. Koko päivä sujui siis lähelle tihrustellessa, mikä aiheutti välillä "silmien takana" tuntuvaa kipua. Nyt tilanne on vähän saman kaltainen: parin viikon sisällä pitäisi tenttiä viisi kirjaa, lukea sitäkin enemmän kirjoja, kirjoittaa kaksi esseetä ja yrittää änkeä Pro gradu -tutkielman kunnollinen aloittaminen johonkin väliin. Onneksi minulla on myös muutama ihana tilaustyö tekeillä, joten välillä saa hyvällä omalla tunnolla keskittyä muuhunkin. Joka tapauksessa, silmiä on ruvennut taas välillä särkemään, vaikka näössä ei testien mukaan ole mitään vikaa.
Lukemista riittämiin
Kaverini, joka piirtää paljon, kärsi samasta ongelmasta. Lääkäri suositteli hänelle halppis-lukulasien hankkimista, sillä ne rentouttavat silmät ja siten poistavat päänsärynkin. Suuntasin eilen kirpparille ja ostin kahden euron rillit. Koska olen käyttänyt noita laseja vasta eilisen illan, en tietenkään vielä huomaa eroa päänsäryn säännöllisyyksissä, mutta yksityiskohtia on paljon helpompi piirtää, eikä paineen tuntua silmiin tullut eilen ollenkaan. Lasit ovat tosin sen verran köppösen oloiset, etten aio ottaa niitä yliopistolle mukaani, vaan pyhitän ne ainoastaan koti-taiteilulle.
Nyt näytän sekä sivistyneeltä että katu-uskottavalta :D
Myönnettäköön, että etenkin viikonloppuina olen tehnyt aika paljon muutakin kuin tilaustöitä. Mieleni on tehnyt muun muassa kokeilla uusia tekniikoita, piirtää syksyisiä maisemia ja sisustaa. Facebookiin laitoin jo kuvan tekemästäni pöllökellosta, mutta kerrottakoon siitä vielä täälläkin: koska en löytänyt millään tarpeeksi halpaa ja kaunista kelloa kämppäämme, suunnittelin sellaisen itse. Ostin ympyrän muotoisen maalauspohjan Suomalaisesta Kirjakaupasta ja kuvitin sen haluamallani tavalla. Vielä olisi tarkoitus hankkia Clas Ohlsonilta kelloon koneisto ja viisarit, jotta Korppu voisi asentaa sen paikoilleen. Jostain syystä tuon koneiston hankkiminen tuppaa unohtumaan joka päivä, vaikka luentojen välissä sen voisi kipaista hakemassa todella nopeasti.
Pöllö haikailee viisareitaan
Viime aikoina olen törmännyt kellojen lisäksi piirroksiin, jotka on toteutettu vahvoilla rajoilla ja viivoilla. Halusin kokeilla samanlaista tyyliä ja piirsin jälleen kerran kuvan omasta pärstästäni. Mittasuhteet ovat melkoisen kökköiset, mutta lopputulos oli ihan jännän näköinen.

Luonnos omasta pärstästä
#Selfie
Nyt kun olen näköjään päässyt kuvien makuun, on minun vielä tähän loppuun pakko julkaista kuva, jonka otin eilen kirpparilla. Kyseessä on siis viimeinkin tuo uniikki osteripöllö, joka varmasti pisti silmään myös otsikossa:

Huhuu...
Tarkoituksenani oli aloittaa toiseen blogiini uusi osio nimeltään "Oudot kirpparilöydöt" (joita muuten riitti!), ja harmittelin koko kirpparikierroksen ajan, että kamera unohtui kotiin. Tajusin vasta osteripöllön kohdalla, että kännykässäni on kamera. Henkisen facepalmailun jälkeen enää kuitenkaan löytänyt tai muistanut niitä oudoimpia löytöjä, joille olimme Korpun kanssa aiemmin nauraneet. Jospa sitä seuraavan kerran kirpparille eksyessään muistaisi toteuttaa tämän idean.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Hääpotretti, 2014

Mitä olen värkännyt toukokuusta asti? Erästä hääkuvaa! Tiedän, että kirjoitan lähestulkoon _AINA_, että maalaus oli haastavin tähän mennessä, mutta tämä ylitti kaikki tähän mennessä tekemäni työt siinä. Mallikuva oli kooltaan vain 480 x 720 pikseliä (eli suunnilleen postikortin kokoinen minun näytölläni), ja lisäksi siinä olivat neljät kasvot, joista pitäisi kaikista yrittää maalata edes jollain tasolla tunnistettavat. Kuten kuitenkin tilaajalle ilmoitin: häät, kasvot ja eläimet ovat lempimaalattaviani, joten ryhdyin työhön mielissäni. Kauan siinä meni ja monet kerrat meinasin menettää toivoni yrittäessäni tehdä ihosta oikean väristä, tarpeeksi tasaista tai kasvoista saman näköisiä kuin kuvassa. Lisäksi hahmojen mittasuhteet toisiinsa nähden, sekä taustan ja kasvojen värit piti saada oikeanlaisiksi. Loppujen lopuksi työstä tuli silti hieman tummempi kuin valokuvasta. Ilmeissä onnistuin suunnilleen oikein, mutta yhden henkilön kasvot olivat jostain syystä vaikeammat kuin toisten.


Lopputulos oli kuitenkin paljon parempi kuin mihin olisin uskonut pystyväni. Huomaan ilokseni kehittyneeni maalaamisessa melkoisesti.

Mittasuhteiden kuvaamiseksi. Työ on kokoa 35,5 x 35,5 cm.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Sadekävely, 2014

Kesäloma on päättynyt ja palasimme muutama päivä sitten takaisin opiskelukaupunkiimme, jossa opinnot starttasivat heti täysillä. Maalausvälineitä en ole vielä ehtinyt kaivaa esiin, mutta ehkä pääsen rytmiin taas pian. Taiteilua kuitenkin pitäisi olla luvassa ihan kunnolla, sillä uskaltauduin ilmoittautumaan Kansalaisopiston piirustus- ja maalauskurssille.

Kesän aikana valmistuneet työt ovat vielä lähes kokonaan esittelemättä, joten seuraavaksi on vuorossa yksi niistä.
Sadekävely, 2014
Kuten huomaatte, kyseessä on jälleen sadetyö; eikä muuten jää viimeiseksi lajiaan tältä vuodelta. Tämä työ tilattiin minulta kesän lopussa, ja toiveena oli, että maalaus olisi suurempi versio Parasta minä voi tehdä sateella, on antaa sataa -sarjan ensimmäisestä työstä. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja työ valmistui muutamassa päivässä. Maalinvalutus sottasi jälleen kerran paljon enemmän kuin olisin kuvitellut, ja sanomalehdet piti vaihtaa peräti kolme kertaa. Melkoinen sotku odotti myös maalin kuivuttua, mutta onneksi tahrat irtosivat helposti.

Aihe innosti minua jälleen kerran maalaamaan sateenvarjoja. Sateenvarjojen pyöreys, heijastavuus ja värikkyys tekevät niistä tosi ihanat maalattavat :)

Asiasta paperiin: muistanette toissa postauksessa esittelemäni kamalan party hattuni? En jaksanutkaan roudata sitä mukaan tänne lähes 600 kilometrin päähän, vaan sen sijaan kirjoitin kirjeen, jonka teippasin hatun sisälle. Itse hatun kuljetin sen jälkeen kirpputorin saa ottaa -laariin. Mielenkiinnolla odotan löytääkö joku jossain hatun ja sen sisältämän kirjeen - ja saanko kuulla siitä enää koskaan mitään -, vai katoaako se kuin tuhka tuuleen. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta toivo elää.

tiistai 26. elokuuta 2014

Projekteja riittämiin


Korpun kesäloma starttasi vasta viime viikon lopussa. Meille tämä yhteinen kesälomaviikko tarkoitti tietenkin pikaista lomamatkaa ennen opintojen jatkumista, mikä puolestaan tarkoittaa jälleen kerran pientä taukoa taiteilusta. Elokuun aikana olen kuitenkin saanut aikaan vaikka mitä, kuten ylläolevasta kuvasta huomaa. Vasemmalla, keskeneräisten töiden pinossa, näkyy viimeistelyä vaille oleva hääkuva, jonka saan pian julkaista blogissa ja lähettää tilaajalle. Hääkuvan alla on luonnos suunnittelemastani kalenterista. Kalenterin alta puolestaan löytyy etanateos, jonka olen luvannut antaa ystävälleni tuparilahjaksi, ja etanatyön alta näkee palasen lupailemastani dodo-maalauksesta. Näiden töiden lisäksi minulta pyydettiin valutustekniikalla toteutettua sademaalausta, jonka aloitin päivää ennen lomalle lähtöä. Olinkin jo unohtanut kuinka paljon valitustekniikka sotkee - minun piti vaihtaa alla olevat sanomalehdet kolmesti maalaamisen aikana. Normaalisti olisin varmaan vain pyyhkinyt pöydän pyyhkeellä aina välillä, mutta koska vietämme kesän kalustetussa vuokrakämpässä, pöydän sotkeminen voisi olla aika... hmm, epäkohteliasta.

Näiden lisäksi olen onnistunut saamaan myös muunlaisia projekteja. Ostin nimittäin vihdoin ja viimein tekstiilitussit, joiden jäljen luvataan kestävän sateet ja jopa pesukonepesut. Opiskelin vuosia sitten eräässä koulussa, jonne piti hankkia valkoisia, kalliita ja rumia t-paitoja, joita en ikinä käytä, joten ne saavat toimia harjoittelukappaleina. Haaveenani on harjoittelun jälkeen kuvittaa myös nuutuneet tennarini. Postausta tekstiilitussien käytöstä on odotettavissa joko syksyllä tai talvella. Kutomisen rintamalla on puolestaan vuorossa sukkien vallankumous. Muun muassa pikkuveljeni syntymäpäivät lähestyvät ja yritän kutoa hänelle Minecraft-sukkia, joissa on Creepereiden kuvia. Saa nähdä onnistuvatko.

Projekteja toisin sanoen riittää, mutta hyvä niin. Enpähän pääse liikaa uppoamaan opintoihin tai lomailuun, vaan koko ajan riittää mielekästä tekemistä kaiken pakollisen rinnalle (:D).

torstai 14. elokuuta 2014

Hattujen vallankumous

Ihana kesäloma! Herään aamulla ennen seitsemää, keitän kahvit, moikkaan Korppua, kun hän lähtee töihin ja maalaan neljään (eli perustyöpäivän ajan). Korppu saapuu töistä, tölläämme Family Guyta, minä kudon tai rupean piirtelemään, menemme pitkälle kävelylle ja hölläilemme vaan. Joinain päivinä saatamme mennä kavereiden kanssa illalla terassille tai sitten pelaamaan Bohnanzaa (se on muuten loistava peli, suosittelen!). En yleensä perusta lautapeleistä, mutta tuossa kyllä on sitä jotain.

Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi olen tosiaan kutonut. Olen ennen ollut äärettömän laiska katsomaan vaatteita, kenkiä tai muitakaan asusteita, mutta viimeaikoina päässäni on vissiin niksahtanut, sillä olen muun muassa alkanut hirveästi himoita uutta hattua. Olen jo vuosikaudet pärjännyt yhdellä äidiltä saamallani lippiksellä ja yhdellä korvat palelluttavalla pipolla. Viime vuonna isäni tosin antoi minulle Euromasterin pipon, mutta... noh, sanotaan vaikka näin, että se ei ole kovin tyylikäs (sori, iskä). Tartuin siis puikkoihin ja kudoin itselleni uuden pipon. 
Nappipipo
Piposta tuli mielestäni tosi kiva, eikä ohjekaan ollut kovin vaikea. Sovelsin ohjetta, joka löytyy täältä. Kudoin vahingossa nappien kohdalta sileää neuletta, vaikka olisi pitänyt kutoa ainaoikeinneuletta, joten se on ihan erilainen kuin kuvassa. Ajattelin vielä erikseen kutoa siihen ainaoikeinneuleella tehdyn läpän, jonka ompelen kiinni. Jos siis viitsin, saa nyt nähdä.

Pipon kutomisen jälkeen tajusin, että herranjestas, minulla alkoi juuri kesäloma ja käytän sen talvivaatteiden tekemiseen. Tuijotin venynyttä, virttynyttä ja likaista lippistäni ja ymmärsin, että on uuden kesähatun aika. Olen aina halunnut sellaisen fedora-mallisen hatun, mutten ole koskaan hankkinut sitä, koska tuntui että kaikilla on sellainen. Pohdiskelin kuitenkin, että ei tässä mitään hipsteri-hirmuja olla, joten voi sitä välillä mennä virran mukanakin. Seuraavana päivänä lähdin etsimään hattua ja kiersin lähellä olevat vaatekaupat, supermarketit ja tavaratalot, mutta en löytänyt ainuttakaan fedoraa mistään. Ne ovat kuulemma menneet muodista.

Kun seuraavana aamuna heräsin, päätin TEHDÄ ITSE FEDORAN! Ja vieläpä sanomalehdistä. Taisin olla aika unenpöppörössä. Toivoisin, että voisin syyttää tästä kuningasideasta humalaa tai jotain mitä yleensä tykätään syyttää, mutta ei. Minulle nämä oivallukset tulevat lähes aina aamuisin, kun olen vasta herännyt. Olin  siis täysin selvänä, ainoastaan älyttömän väsyneenä. Askartelin sitten koko päivän fedoraa sanomalehdistä ja liimasta, eikä minulla ollut edes mitään mistä ottaa mallia. Lopputuloksen voinette arvata:
Hyödytön, tyylitön ja "taiteellinen" luomukseni
En todellakaan tajua, mitä päässäni tuolloin liikkui... tein siis hatun, joka ei kestä sadetta, katseita tai oikeastaan mitään muutakaan. Kohta varmaan päätän alkaa kutoa verhoja tai tekemään sanomalehdistä lampunvarjostimia. Hattu on jo valmiiksi niin törkeän näköinen, että joku päivä ostan hirveästi kaikkia hileitä ja kimalteita, ja teen tuosta virallisen party hat -asusteeni.
Kävin vielä varmuuden vuoksi eräässä kaukaisemmassa marketissa etsimässä fedoraa ja viimeinkin löysin sellaisen. Se oli 60 prosentin alennuksessa ja maksoi näin ollen vain viisi euroa. Happy ending.

Limppu sai hattunsa. Olen ihan oikeasti tosi iloinen tuosta hatusta, otin tuon kuvan vaan äsken ja väsyttää, joten näytän aika angstiselta :D
Nyt voin kyräillä kaikkia tyylikkäästi!
Kesäloma on siis ollut hattujen täyteistä aikaa. Myös gradua olen aloitellut jonkin verran, mutta koska se tulee olemaan kyselytutkimus, on minun ollut aika hankalaa päästä johdantoa pidemmälle. Ainoa tilausjonossa oleva maalauskin lähenee loppusuoraa ja niinpä minulla on aikaa aloittaa uusi itsesuunnittelemani maalaus. Annan vinkin, että aihe liittyy dodoihin, muuta en vielä paljasta.

torstai 7. elokuuta 2014

Tesla the Vesinokkaeläin

Tässä on Tesla. Tesla on vesinokkaeläin, joskin se muistuttaa myös hieman makkaraa (tai munakoisoa, miten sen nyt ottaa). Se syntyi, kun minun olisi pitänyt aloittaa graduani, mutta innostuinkin tutkimaan vesinokkaeläimiä. Koska sain tietää, että vesinokkaeläimet ovat ainoita sähköaistillisia nisäkkäitä, Tesla sai nimensä kuuluisan sähköhemmon, Nikola Teslan, mukaan. Minun olisi pitänyt alunperin täyttää kutomus herneillä, mutta olin liian laiska hankkimaan niitä.


perjantai 1. elokuuta 2014

Vesinokkaeläin, 2014


Tänään on ensimmäinen virallinen kesälomapäiväni. Innostuin maalaamaan ja piirtämään välittömästi. Nyt ranteeni on ihan tolkuttoman kipeänä, sillä maalasin koko eilisen päivän erästä hääkuvaa ja tänään olen piirrellyt tuota vesinokkaeläintä. Pitäisi varmaan vähän taukoa taiteilusta tänään :D

Aloin tässä yksi päivä pohtimaan, kuinka outoja elukoita vesinokkaeläimet oikeastaan ovatkaan. Oikeasti, lukekaa vaikka Wikipediasta: se on nisäkäs, joka munii. Sillä on sähköaisti. Se on myrkyllinen.  Noh, lukekaa itse lisää. Joka tapauksessa, mahtava ja outo otus, jota oli mukava piirustella.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Setämies, 2014


Muotokuva sedästäni ja kummisedästäni. Vitsikkäästi nimesin työn siis setämieheksi (vaikken ole vieläkään nähnyt kyseistä sketsihahmoa), tuplasetäni kun on :D

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Piirretään gallerian vessan seiniin

Ihmiset, jos liikutte Rovaniemellä päin, vierailkaa VARJO GALLERIASSA! En ymmärrä, miten en ole aikaisemmin tajunnut jakaa tätä teidän kanssanne. Paitsi että tuossa galleriassa voi ihastella taidetta, siellä voi myös tehdä sitä: vessassa on nimittäin valmiina tusseja, joilla saa hyvällä omallatunnolla raapustella seiniin mitä nyt ikinä mieleen tupsahtaakaan. Kyseessä on siis aika rento mesta.

Kesäloman menovinkin tarjosi Limppu.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Tuulien teitä, 2014

Maaliskuussa pidin arvonnan, jonka voittaja sai itse suunnitella haluamansa maalauksen tai piirroksen. Tänävuonna voitto meni Me Vämili -nimimerkille, joka toivoi "synkähköä keiju- tai enkelitaulua". Sain voittajalta vapaat kädet ja lopputulos näkyy alla.


Työstä tuli sen verran yksityiskohtainen, ettei kaikkia kohtia saanut tarkasti näkymään tuohon kokokuvaan, vaikka kovasti yritinkin. Toisaalta juuri yksityiskohtaisuuden takia työtä oli myös helppoa ja ihanaa tehdä - kuten joskus profiiliini kirjoitinkin, minusta kuoriutuu aina välillä melkoinen nysvääjä.

Maalaus on erilainen kuin alunperin suunnittelin, sillä siinä piti olla kivellä/keinussa istuva tyttö, joka tuijottelee merelle. Puussa taas piti olla lehtiä ja pieniä valopalloja, mutta siitä tuli kuitenkin aivan liian jouluisen näköinen, joten suunnitelma meni kokonaan uusiksi. Inspiraation lähteinä toimivat loppujen lopuksi Tuulien teitä -laulu, Disneyn Kaksin karkuteillä -elokuva ja jo kauan omissa suunnitelmissanikin ollut keijun kuvittaminen. Haastetta toivat valot ja varjot, sekä läpinäkyvät siivet. Alunperin minua häiritsi hirveästi, että jos olisin varjottanut keijun realistisesti, olisi suurin osa siivistä ja selästä jäänyt pimentoon. Sitten hölmönä tajusin, että mistä minä tiedän keijujen siipien rakenteesta, saattavathan varjot toimia niissä ihan eri tavalla. Niinpä päätin tuoda siivet kokonaan näkyviin: fysiikan lakien rikkominen on täysin sallittua tässä asiassa.
Keijun ilmeen suunnittelemiseen meni kauan, koska halusin, että nuo leijuvat lyhdyt kuvastavat Tuulien teitä -laulun sanojen tapaan kauniita toiveita ja pyyntöjä. Alunperin keijulla oli hieman surumielinen ilme, mutta halusin sittenkin antaa sille toiveikkaan hymyn.

Maalaukseen meni enemmän aikaa kuin siihen normaalioloissa olisi mennyt, mikä johtuu pääosin kesätöihin kuluneesta ajasta. Elokuun alusta lähtien blogin ja maalaamistahdin olisi tarkoitus palata normaaliin. Olen Facebookin puolella julkaissut yksityiskohtia tästä työstä, kun se vielä oli keskeneräinen, ja eräs lukija kommentoikin sinne, että hänelle tulee keijusta mieleen ihan usvametsän neito. Nyt sitten soi Röllin ääni päässä aina kun katson tätä maalausta :D

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Askarrellaan-paskarrellaan!

Muistan kun ekaa kertaa kuulin tuon "askarrellaan paskarrellaan" -värssyn. Ala-asteen ope lausui sen vastauksena oppilaan kysymykseen siitä, mitä ensi tunnilla tehtäisiin. Lausahdus sai aikaan riemuisan naurunremakan oppilaiden taholta. Pari vuotta myöhemmin äitini sanoi tuon saman lausahduksen ja seurauksena oli jälleen hihittelyä meidän sisarusten puolelta. Mikään ei ollut niin hassua, kuin että aikuinen sanoi kirosanaa muistuttavan sanan.

Tuo "johdanto" ei mitenkään muuten liittynyt päivän postaukseen, kuin että myös minä olen ruvennut askartelemaan. Ostin nimittäin toissapäivänä Suomalaisesta Kirjakaupasta vieraskirjan, josta aloin tekemään Ribari-kirjaa itselleni. Kokoan siis kirjaan kaikki suunnittelemani oppitunnut, hartaudet, jumalanpalveluskaavat, vitsit ja muut  toivon mukaan hyödylliset asiat.

Ribari-kirjan kansi
Ribari-kirjan sisältöä

Lisäksi olen askarrellut kortteja (ylläripylläri). Korpulle tein kandistujaiskortin:
Koska "Gaudeamus Igiturista" tulee aina meille tuollainen mielikuva :'D

Sitten tein vielä äsken hurjaa vauhtia Korpun äidille synttärikortin:

Yleensä muistan aina kaikkien synttärit, mutta alkuviikosta unohdin ihan täysin hänen päivänsä. Korppukaan ei muistuttanut, koska "ei nähnyt sitä tarpeelliseksi" -__-' Noh, mutta saipahan hän edes jonkinlaisen kortin, vaikkakin myöhässä.