lauantai 26. lokakuuta 2013

Postikortti-innostus kasvaa edelleen

Kuten olen maininnut jo varmaan miljoonassa blogimerkinnässäni, en ole oikein koskaan innostunut korttien tekemisestä. Jotenkin askartelu, värien ja materiaalien luova yhdisteleminen, on minulle ylitsepääsemättömän vaikea tehtävä, missä jo pelkkä suunnittelu vie suunnilleen yhtä kauan aikaa kuin pienen piirroksen tekeminen. Eikä lopputulos ole juuri koskaan miellyttänyt silmääni. Postikorttifetissistä kärsin silti edelleen siinä mielessä, että jos sellainen kolahtaa postiluukusta (oli sitten merkkipäivä tai ei), olen siitä iloinen monta päivää: liimaan sen jääkaapin oveen pariksi viikoksi ja lopulta pistän sen valokuva-albumiin muiden korttien kanssa. Tykkään myös lähetellä kortteja - tosin olen sen hetkeksi lopettanut, koska minulla on paljon tuttuja, joita haluan muistaa, mutta minusta tuntuu ettei suurin osa heistä arvosta kortteja. On siinäkin muka ongelma: jos minulla on 10 tärkeää ystävää, joista vain noin kolme kiittää kortista tai ylipäätään ilmoittaa sen saapumisesta, eikö minun kannattaisi vastaisuudessa laittaa kortteja vain niille kolmelle? Jotenkin se silti tuntuu epäreilulta, sillä kortista kiittämisen unohtaa melko helposti, etenkin jos postin hakee kiireellä.

Jokatapauksessa, Postcrossing on ollut minulle oiva lääke tähän korttifetisselyyn. Olen jopa alkanut nauttimaan korttien tekemisestä, sillä sain poikaystäväni vanhat vesivärit ja olen opetellut maalaamaan kortteja niillä. Se on yksinkertaista ja mukavaa, ja lopputuloskin on ollut tyydyttävä, peräti erinomainen välillä. Postcrossingissa on myös se hyvä puoli, että yleensä kortin vastaanottajat kertovat millaisista aiheista kortteja haluavat, joten aiheista ei ole pulaa. Tässä eilen tehtailemani uusi korttisatsi, joka pääsee postiin maanantaina:


Kortit odottavat matkaan pääsyä.


Tämä kortti aloittaa matkansa Yhdysvaltoihin. Se menee taiteilijalle, joka toivoi taiteellista korttia. Inspiraation kuvaan sain Postin sivulta. Kortti on lähes suora kopio siellä olleesta kortista

Tämä pöllö lähtee Ukrainaan naiselle, joka pitää pöllöistä,  sateesta, sateenvarjoista ja vihreästä väristä.

Karppi-kortti menee Alankomaihin henkilölle, joka ei ilmoittanut oikeastaan mitään siitä mitä korttiinsa haluaa.

Kortteja on mukava maalata vapaa-ajalla. Ehkä opin nyt valmistamaan myös kunnollisia isän- ja äitienpäiväkortteja ja synttärikortteja, haha :D

Olen vastaanottanut tähän mennessä yhden kortin Postcrossingin kautta ja se tuli Yhdysvalloista Scott-nimiseltä pojalta, ja toinen on matkalla luokseni. Omista korteistani on löytänyt tiensä perille vasta kaksi. En tiedä miksi, mutta Venäjälle matkaava korttini on ollut matkalla jo 18 päivää, eikä ole vieläkään saapunut - joko vastaanottaja on unohtanut rekisteröidä korttini tai sitten posti jumittaa. Toisaalta, kohde on Mustanmeren rannalla, eli matka on pitkä. Kiinaan  mennyt korttini matkasi peräti 20 päivää ennen kuin saapui perille.

Olen viimeaikoina ollut myös hirveän innostunut ostamaan postikortteja. Tässä kaksi viimeisintä ostoani:


Tuon vasemmanpuoleisen ostin siksi, että koira näyttää ihan Viltsu-hauvaltamme ja oikeanpuoleinen nyt oli vaan yksinkertaisesti söpö. Minulla ei ole mitään hajua mihin ne lähettäisin, mutta odottavatpahan oikeaa hetkeä ja kohdetta maalauspöydälläni.

Postia lähtee pian myös Järvenpäähän, sillä päätin lähettää askartelulehti Taikan piirustuskilpailuun "Haluathan tulla oikeaksi naiseksi?" -työni. En ole osallistunut piirustuskilpailuihin ainakaan kymmeneen vuoteen, joten vähän jänskättää.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pienet merenneidot, 2013

Työt ovat kokoa A3.


Pienet merenneidot on tekemäni piirrossarja, jonka pointtina on muistuttaa kaikkien ihmisarvosta. Se kertoo erityisesti niistä joiden ääntä ei kuulla - kuten pienen merenneidonkin, joidenkin ihmistenkin ääni on vaimennettu kokonaan. Tästä esimerkkeinä tahtomattaan seksityöläisiksi jääneet, ihmiskaupan uhrit tai esimerkiksi mielipiteidensä vuoksi vangitut.

Pieni merenneito antaa tarinassa äänensä vapaaehtoisesti pois, jotta pääsisi helpommin tavoitteeseensa. Kuitenkin juuri äänen menettämisestä tulee se asia, mikä estää merenneidolta onnen, ja lopulta merenneito liukenee meren vaahdoksi, kuten kuvissa tapahtuu. Andersenin sadussa myös toistetaan monet kerrat, kuinka merenneito ei voi saada sielua, ellei häntä rakasta, mikä omasta mielestäni muistuttaa paljon ajattelutapaa siitä, ettei henkilö, jonka ääni on viety, ole ihminen vaan objekti, ellei joku tuo tätä inhimillisyyttä ilmi. Piirrokset siis muistuttavat siitä, kuinka tärkeää sellaisten ihmisten rakastaminen on, joita muut halveksuvat tai jotka unohdetaan. Pienen merenneidon alkuperäisen, mutta lyhennetyn version voit lukea täältä.
Töihini olen pyrkinyt saamaan melko paljon symboliikkaa, hyvä jos edes itse muistan kaikkea. Naamiot ovat koristeellisia, mutta peittävät neitojen todelliset kasvot. Timantit sulavat pikkuhiljaa ja valuvat pois ("timantit ovat ikuisia"). Merenneitojen ilme ei ole surullinen tai vihainen, vaan se voisi olla tuntemattoman kadun tallaajan kasvoilla, joka vilkaisisi sinua pikaisesti.

Pieni merenneito IV, 2013



Ja näillä näkymin viimeinen pieni merenneito. Aikoi piirrustuskättä hieman puuduttaa tehdä näitä yksi per päivä neljän päivän ajan :) Saattaahan olla, että innostun ensiviikonloppuna jatkamaan sarjaa - olisi mukava saada miespuolinenkin henkilö mukaan.

Vähän huonon kuvan otin kun kumijälkeä on siellä täällä, mutta oikea työ on paremman näköinen.

Jännän tästä työstä tekee se, että otin mallia kahdesta eri henkilöstä, joiden kasvonpiirteitä yritin yhdistellä mahdollisimman tasavertaisesti. Toinen malleista kuitenkin kuultaa läpi selvästi enemmän. Tässä työssä eniten tykkään ehkäpä tuosta naamarista, se on mielestäni tosi hauskasti yksityiskohtainen. Kasvoissa on kohtia, kuten varjostuksia ja reunoja, joita tulen muokkaamaan paremmiksi vielä tässä joku päivä.

Pieni merenneito -sarjan idean ja symboliikan selityksen löydät täältä: http://synteettinensivellin.blogspot.fi/2013/10/pieni-merenneito-2013.html.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Pieni merenneito III, 2013





Kolmas merenneito valmistui! Monet ovat ilmoittautuneet malleiksi seuraaville merenneidoille, mistä olen iloinen. Luulin, että olisi vaikea löytää kasvoja tällaiselle aiheelle. Piirrän mallit ilmoittautumisjärjestyksessä, mutta kaikista ilmoittautujista tuskin jaksan/ehdin tehdä piirrosta. Saatan toki yhdistellä eri mallien kasvonpiirteitä. Työt myyn luultavasti Huuto.net-sivustolla, mutta laitan ne sinne vasta kun kaikki ovat valmiina. Tuotot menevät lastensairaalalle.
Pieni merenneito -sarjan idean ja symboliikan selityksen löydät täältä: http://synteettinensivellin.blogspot.fi/2013/10/pieni-merenneito-2013.html.
Kun kaikki työt ovat valmiina, teen niistä yhteispostauksen.



Työt ovat kokoa A3 ja kaupan 40 e/kpl

lauantai 19. lokakuuta 2013

Pieni merenneito II, 2013



Tässä on Pieni Merenneito II. Symboliikka ja tarina ovat samat kuin kuvassa Pieni Merenneito I, jonka symboliikkaan pääset tutustumaan klikkaamalla tästä. Tähän piirrokseen käytin mallina omaa pärstääni, ainoastaan hiukset eivät ole minun.

Seuraavaan merenneitoon saan mallin mukaan, joten tulee vähän vaihtelua tulee kasvonpiirteille :)

Työt ovat kokoa A3 ja kaupan 40 e/kpl.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Pieni merenneito, 2013



Eilen minun oli tarkoitus oli lukea tenttiin, mutta - kuten yleensä opiskellessa tapahtuu - muut kiinnostuksen kohteet saivat vallan. Tällä kertaa lukemiseen varattuna aikana syntyikin Pieni merenneito. Hirveä inspiraatio Mariskan musiikin siivittämänä iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Pieni merenneito kertoo niistä, joiden ääntä ei kuulla. Kuten pienen merenneidonkin, joidenkin ihmistenkin ääni on vaimennettu kokonaan. Tästä esimerkkeinä tahtomattaan seksityöläisiksi jääneet, ihmiskaupan uhrit tai esimerkiksi mielipiteidensä vuoksi vangitut. Kun kirjoitin toiseen blogiini joidenkin "aikuisviihteessä" työskentelevien ihmisten huonoista oloista, sain pääosin vihaista palautetta. Siksi tämä piirros kertoo etenkin niistä, joita kukaan ei edes viitsi yrittää auttaa, koska avuton tila tuo hyötyä tai nautintoa muille ihmisille. Kysymys kuuluikin, kumpi on pienempi paha: yhden ihmisen kärsimys vai toisen luopuminen yhdestä nautinnostaan.
Ehkä jollain tavoin sain myös inspiraation tähän Docventuresin "Whore's Glory"-jaksosta, vaikken kyseistä dokkaria olekaan nähnyt - onhan se ollut paljon otsikoissa.

Pieni merenneito toki antaa äänensä vapaaehtoisesti pois, jotta voisi päästä helpommin tavoitteeseensa. Kuitenkin juuri äänen menettämisestä tulee se asia, mikä estää merenneidolta onnen, ja lopulta merenneito liukenee meren vaahdoksi, kuten kuvassa tapahtuu. Andersenin sadussa myös toistetaan monet kerrat, kuinka merenneito ei voi saada sielua, ellei sitä rakasta, mikä omasta mielestäni muistuttaa paljon ajattelutapaa siitä, ettei henkilö, jonka ääni on viety, ole ihminen vaan objekti, ellei joku tuo tätä inhimillisyyttä ilmi. Piirros siis muistuttaa siitä, kuinka tärkeää sellaisten ihmisten rakastaminen on, joita muut halveksuvat tai jotka unohdetaan. Pienen merenneidon alkuperäisen, mutta lyhennetyn version voit lukea täältä.
Työhöni olen pyrkinyt saamaan melko paljon symboliikkaa, hyvä jos edes itse muistan kaikkea. Naamio on koristeellinen, mutta peittää neidon todelliset kasvot. Lisäksi sen yläkulmassa olevat timantit sulavat pikkuhiljaa ja valuvat pois ("timantit ovat ikuisia"). Merenneidon ilme ei ole surullinen tai vihainen, vaan se voisi olla tuntemattoman kadun tallaajan kasvoilla, joka vilkaisisi sinua pikaisesti. Paha olo ei aina tarkoita itkua tai surua.

Huh, nyt tuli kyllä deeppiä settiä.

torstai 17. lokakuuta 2013

Tuotot lastensairaalalle

Eilen kymppiuutisia katsellessani jäin pohtimaan erityisesti 17-vuotiasta Anna Rukkoa, joka myy tekemiään koruja ja lahjoittaa tuotot lyhentämättömänä uuden lastensairaalan rakentamiseen. Annan Facebook-sivun löydät täältä.
Hänen toiminnastaan inspiroituneena päätin alkaa itsekin lahjoittamaan taiteella ansaitsemani rahat lastensairaalalle 17.10.-31.12.2013 tilatuista töistä. Selvennykseksi kirjoitettakoon, että postikulut ja taidetarvikevälineet toki rahoitan vielä maalauksista saamillani rahoilla, mutta ne tulot, jotka saisin omaa tiliäni kartuttamaan, lahjoitan muualle.
Pohdin aluksi vaikka kuinka kauan, että julkaisenko tätä tietoa, koska ensinnäkin se saattaa kuulostaa mainostamiselta ja toiseksi minun on mahdotonta todistaa tilaajilleni, että todellakin annan rahat lastensairaalalle. Sen jälkeen mielessä kuitenkin kävi, että jos kaikki tekevät hyväntekeväisyyttä hiljaisuudessa, kuten toki hyvänä pidetään, yhä useammat luulevat hyväntekeväisyyden olevan jokin harvinainen rikkaiden keskuudessa tapahtuva ilmiö eivätkä itse viitsi siihen ryhtyä - enhän minäkään olisi saanut tätä ideaa ilman Annaa ja kymppiuutisia. Sen vuoksi koen että tässä tapauksessa on parempi julkistaa tämä tieto, vaikkakin vain tällaisen pienen ja tuntemattoman blogin sivuilla.

Lastensairaalalle voi lahjoittaa myös suoraan esimerkiksi täältähttp://uusilastensairaala2017.fi/


EDIT 15.3.2014: Tuottoja lahjoitettiin tämän blogin kautta yhteensä 40 euroa. Jee! :)

"Kiitos, todella hyvät silmät!"

"Teatterikorkeakoulua remontoiva Muhosen rakennusliike soitti viereiseen päiväkotiin ja pyysi tälle päivälle vähän maalausapua. Siitä syntyi mahdollisesti Suomen rakennushistorian hilpein työmaa-aita."

Katso maailman suloisin kymppiuutisten loppukevennys täältä, alkaen n. kohdasta 00.16.
Oon hieman kateellinen noille lapsille, olisi huippua maalata seinää.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Näkymä Suvantosillalta, 2013


Ystävälleni tekemä syntymäpäivälahja. Suvantosillalta on hienot näköalat pääkirkolle, etenkin joulukuisina pakkaspäivinä, jolloin mallina käyttämäni kuvakin on otettu.
Työhön meni suht kauan aikaa: aloitin sen jo viime vuoden joulukuussa, mutta unohdin sen ihan täysin ja jätin kaappiin lojumaan. Sitten kun tämän ystävän syntymäpäivä lähestyi, muistin koko työn olemassaolon (..eli oikeastaan itse työhön ei mennyt kauan aikaa, vaan sen olemassaolon muistamiseen..).

Erityisesti pidän pilvistä, oranssin tasaisesta muuttumisesta siniseen ja varjostuksista. Sen sijaan puiden ja lyhtypylväisen varjot harmittavat hieman, samoin kuin lyhtypylväiden epätasaisuus. Itse työ kokonaisuudessaan kuitenkin miellyttää silmään paljonkin.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Haluathan tulla oikeaksi naiseksi?, 2013



Luen sivuaineenani sosiologiaa, jossa kerran tuli vastaan sen niminen kirja kuin "Haluathan tulla oikeaksi naiseksi?". Kirja siis kertoo naisihanteista eri vuosikymmeniltä, ja sieltä löytyi kaikkea jännää.
Mm. tällaisia ohjeita kirjoitettiin naisille 1900-luvun alussa:

- jos tytölle ei kerro, että hänellä on sukupuolielimet, hän ei niitä huomaa, eikä tunne seksuaalisia tunteita 
- edelliseen: tämän takia kaikki, mikä saa naisen ajattelemaan sukuelimiään, on vaarallista, koska se uhkaa naisen viattomuutta. Mm. kihomadot 
- hien haju muuttuu happamaksi kuukautisten aikana, ja aiheuttaa mm. maidon, oluen ja hedelmien happanemista 
- mies ajattelee aivoillaan, nainen kohdullaan 
- ed. mainittu ajatteleva kohtu surkastuu jos nainen alkaa ajatella aivoillaan, joten naisille hitaampi koulunkäynti on suotavaa 
- naisen seksuaalivietti (eli ”siitinkyky”) herää vasta avioliitossa, miehen sitä hellästi herätellessä
- tytöllä/naisella on vastuu poikien ja miesten moraalisuudesta, koska miehet eivät voi hillitä seksuaaliviettiään. Tämän takia on AINA naisen viettelyn vika, jos mies ”lankeaa” 
- jos nainen menee yhdessä vessaan toisen naisen kanssa, saattaa hänen luontainen viattomuutensa kadota (koska puhe voi siirtyä sukuelimiin) 
- huono seisoma- tai istuma-asento voi siirtää naisen sisäelimiä paikoiltaan pysyvästi (voi vaikuttaa raskaaksi tulemiseen) 
- sukuelimien koskeminen, ”itsesaastutus”, johtaa tytöillä vakaviin hermostollisiin häiriöihin, jotka ilmenevät ulospäin mm. tytön haluna syödä sinappia, pippuria tai hiiltä, kalpeina poskina ja kuoppaisina silminä. Joskus syntyy myös märkäpäitä kynsien juuriin 
- naisille ja tytöille sopivaa liikuntaa ovat mm. kävelylenkit ja naruhyppely. Polkupyöräily sopii vain terveimmille naisille, mutta sitäkään ei voi harjoittaa kuukautisten aikana 
- kuukautiskivut johtuvat useimmiten tyttöjen omasta tyhmyydestä (esim. liikunnan harjoittamisesta tai huonosta ruokavaliosta), ja ne parantaa esim. tiskaaminen, sillä lämmin vesi siirtää kipeän veren käsiin 
- kuukautisveri on luultavimmin kohdusta poistuvaa sikiön ravintoa, jota ei tarvita ellei nainen ole raskaana


Joka tapauksessa, vaikka naisten olot ovat Suomessa aivan mahtavat, on tämän kuvan tarkoitus kiinnittää huomiota kuitenkin naisiin kohdistuviin, hupsuihin oletuksiin, joita yhä löytyy jonkin verran. Symboliikkaa en lähde avaamaan, koska olen aika varma, että tajuat suurimman osan itsekin, jos sen pohtiminen vain kiinnostaa tarpeeksi ;)

Nuotio ja viiniä I, 2013



Hieman huonolaatuinen kuva, mutta olkoon. Otan paremman kun muistan.

Olin viimekeväänä poikaystäväni kanssa pimeällä rannalla nauttimassa viiniä, ja nuotiota katsoessani sain inspiraation tulesta: tulta ei voi vangita. Lause on aika klisee, mutta silti tosi siinä määrin, että sitä on ainakin hyvin vaikea vangita kuvaan, olipa se sitten valokuva tai maalaus. Halusin silti yrittää, kuten kuvasta näkyy.

Taulun nimi on "Nuotio ja viiniä I", koska tähän teokseen kuuluu kaksi muutakin osaa, joita en ole saanut vielä valmiiksi. Se on myös syy maalauspohjan muotoon.

maanantai 7. lokakuuta 2013

lauantai 5. lokakuuta 2013

Postcrossingia!!

Kuuntelin tänään YleX:ää, jossa puhuttiin Postcrossingista. Innostuin välittömästi ja ilmoittaudun mukaan! Postcrossingiin voi tutustua täällä, mutta kerron silti lyhyesti suomeksi mitä se tarkoittaa:

Postcrossing on yksinkertaisesti postikorttien maailmanlaajuista lähettämistä ja niiden vastaanottamista. Aluksi rekisteröidytään edellä mainittuun sivustoon ja sitten painetaan linkkiä "Send a postcard". Sivusto arpoo sinulle henkilön, jolle lähetät postikortin. Henkilö on osoitteensa lisäksi yleensä lisännyt profiiliinsa kiinnostuksen kohteitaan, aiheita joista postikortin haluaa ja tiedon siitä, keräileekö hän esimerkiksi postimerkkejä, ja haluaako hän sinun lähettävän tietynlaisen postimerkin.
Kun olet lähettänyt koneen arpomalle henkilölle kortin, henkilö vastaanottaa sen ja ilmoittaa Postcrossingin sivuille saaneensa korttisi, jonka jälkeen sivusto lisää sinut seuraavan kortin vastaanottajaksi, ja arpoo sinut jollekulle toiselle.

Minulle kone arpoi erään kiinalaisen tytön, ja hän toivoi postikorttia, johon olisi kuvattu revontulia tai muumeja. Päätin yhdistää nämä toiveet ja maalasin hänelle postikortin:



Toivottavasti hän arvostaa tätä siitä huolimatta, että kyseessä ei ole ihan perinteinen postikortti...

tiistai 1. lokakuuta 2013

Blogin kuvat katosivat...

...koska piilotin "Google+-kansion" kahdeksi sekunniksi. Yritän palauttaa ne yksi kerrallaan tämän päivän aikana.

[x] KETUTTAA.

ps. en vieläkään jaksa muuttaa niitä kuvia samankokoisiksi. Haters gonna hate.


EDIT: No niin, nyt olen mukavasti viettänyt koko tiistain kuvia palautellen paikoilleen. Eihän siinä mennytkään kuin kuusi tuntia. Olen kiitollinen jos ilmoitat, mikäli löydät ihan väärässä paikassa olevan kuvan tai jotain vastaavaa.