Soijamaalit

Pieni tietopaketti soijamaaleista.

Soija se on ihmeellinen aine: siitä saa juustoa (tofua), rehua, maitoa, jauhoja, jogurtteja, kankaita, öljyä, kastikkeita ja biopolttoainetta sekä "lihankorvikkeita", kuten hiutaleita, rouheita, suikaleita, paloja, pyöryköitä ja fileitä. Kasvissyöjille soija on suosittu lihankorvike siksi, että se sisältää kaikkia ihmisille välttämättömiä aminohappoja, eli on hyvä proteiininlähde.

Eilen, kiertäessäni Joensuun keskustassa, törmäsin askarteluliikkeeseen nimeltään Kätevä-Käsi. Silmiini pistivät paitsi halvat maalaustavarat ja 50% alennuksessa olevat synteettiset siveltimet (!), myös soijamaalit, joita mainostettiin ympäristötietoiselle taiteilijalle; ne ovat myrkyttömiä, tuoksuttomia, vesiliukoisia ja täysin luonnolle turvallisia.

Kiinnostuin erityisesti soijamaalien rakenteesta, jota ei kuitenkaan purkin kyljessä selitetty. Suomenkielisiltä nettisivuiltakaan ei paljoa tietoa herunut, joten jouduin turvautumaan huonoon englantiini. Kävi ilmi, että soijamaaleissa sitovan aineen korvike on yksinkertaisesti soijaproteiini. Soijamaalin kerrotaan myös soveltuvan keramiikalle, puulle ja kivelle, joten kovin "vesivärimäisestä" ja hennosta väristä ei voi olla kysymys.

Ikävä kyllä soijamaalit ovat sen verran kalliita, ettei niillä maalata minun varoillani. Yksi puteli maksaa 4,90 euroa, eikä niitä ainakaan vielä myydä monen värin sarjoissa. Harmi, sillä olisi ollut todella mielenkiintoista kokeilla tämän kaltaisia ekomaaleja. Noh, taidan pitäytyä mustikassa. Jos joku lukijoista on kokeillut tai kokeilee tulevaisuudessa soijamaaleja, olisi mielenkiintoista saada pientä analyysia niiden rakenteesta, kirkkaudesta ja ihan vaan siitä miltä niillä tuntui maalata.

Ps. koska joku kuitenkin tulee pätemään että sademetsät tuhoutuvat soijan viljelyn, eli soijan käyttäjien toimesta, haluaisin vain kertoa että 80% soijasta menee tuotantoeläinten rehuksi. Toisin sanoen lihan käytön vähentäminen ja korvaaminen soijalla vähentää tuotantoeläinten määrää ja sitä kautta sademetsien tuhoutumista.

Lähteet:

http://www.donno.fi/ (Täältä voi tilata soijamaaleja, mikäli mitään askartelukauppaa ei ole lähellä)

http://www.donno.fi/index.php?inc=11&search_in_description=1&keywords=soijamaali&x=21&y=14

http://www.dickblick.com/products/delta-soy-paint/

http://kateva-kasi.fi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Soy_paint

http://fi.wikipedia.org/wiki/Soijapapu

Taiteilija vai prostituoitu?

Eräs kuvaamataiteenopettajani oli varsin kipakka tapaus.

Hän kuvaili sarjatöinä tehtyjä markettimaalauksia raiskatuiksi, ja taiteilijaa joka luo rahasta mitä vain, huoraksi.

Hän sanoi että maalauksessa pitää olla jokin idea ja sanoma, tai muuten teos on pelkkää tekniikkaa, ei taidetta. Monet, teknisesti erittäin lahjakkaat opiskelijat, hän tyrmäsi ideoiden puutteesta tai siitä että he teoksia luodessaan kopioivat sen vain kuvana, tuomatta esimerkiksi kuvattavan ihmisen persoonallisuutta oikeasti näkyville.

Opettajani sanat voi helposti ymmärtää väärin. Hän ei (ainakaan tietääkseni) tarkoittanut, ettei tilaustöitä saisi ottaa vastaan ja toteuttaa, vaan että jos niiden perimmäiset ideat sotivat taiteilijan omaa ajatusmaailmaa vastaan, hänen ei pitäisi väkisin luoda niitä. Saman maalauksen mekaanisessa monistamisessa taas ei voi olla kyse minkäänlaisesta "suuremmasta tunteesta", vaan ainoastaan kyseisen kuvan hyödystä.

Silmiä pullistavaa silmänruokaa

Kiinnitit varmaan yllä huomiota siihen, että teoksessa on oltava idea tai sanoma. Sanoma voi olla todellisuuden kuvaamista, taiteilijan mielestä upean maiseman ikuistamista tai vaikkapa symboliikkaa. Jos tietty maisema kuitenkin kuvataan vain siksi, että sen ikuistaminen saattaisi myydä, on taiteellinen arvo poissa ja teos on pelkkä tuote.

Eri taiteilijoilla on erilaiset tekniikat käytössään. Vertailukohteina Albert Edelfelt (1854-1905) ja Kalervo Palsa (1947-1987) ovat mitä mainioimmat: siinä missä Edelfeltin teokset ovat oikeaa silmänruokaa, on Palsan todellisuus yksinkertaistettu ja sarjakuvamainen. Silti molemmilla on ideaa töissään. Edelfeltin maalaus Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä oli Suomessa aikanaan outo maalaus, sillä se kuvasi jotain muuta kuin kauneutta tai kunniaa, ts. arkisen maailman. Toinen Edelfeltin maalaus, Lapsen ruumissaatto, kertoo todellisuuden karuudesta, jälleen kerran jättäen kauneuden ja kunnian pois. Molemmat maalaukset ovat kuvia tapahtumista jotka eivät ainakaan aikanaan olisi olleet "olohuone-kamaa".

Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887)

Lapsen ruumissaatto (1879)

Palsa puolestaan sai töillään aikalaistensa silmät suorastaan pullistumaan päästä. Vaikkakin totuuden kuvaaminen oli Edelfeltin tapaan myös hänen intohimonsa, hän ei kuvannut kaikkien näkyvillä olevaa arkea, vaan päinvastoin tahtoi murtaa tabut, ja tuoda arjessa näkymättömän kielletyn todellisuuden näkyviin, esimerkkeinä mainittakoon sukupuolielimet ja ihmisen eritteet. Palsa esimerkiksi kuvasi ahdistusta seksuaalisuuteensa työllä, jossa mies hirttäytyy omaan penikseensä (omasta mielestäni suorastaan nerokasta symboliikkaa). Palsa kuvasikin taiteilijoita seuraavasti: "ei riitä, että maalaa kukkia, täytyy maalata hirttosilmukoitakin", tarkoittaen että oikea taiteilija ei maalaa vain myydäkseen teoksiaan.

(Kalervo Palsan töitä löydät esimerkiksi googlaamalla. Ovat aikalailla K18-materiaalia, sikseivät päässet blogiin mukaan.)

Tekotaiteellisuuden ongelma

Olen monta kertaa miettinyt mistä tunnistaa tekotaiteellisuuden. Mistä esimerkiksi tiedämme, ettei Palsa halunnut järkyttää ihmisiä vain julkisuutta saadakseen (kuten useat nykyään tekevät)? Tai ettei ainut syy, miksi joku maalasi suutelevan pariskunnan, ollut saada julkisuutta maalausta ihastelevien teinityttöjen avulla (kuten useat nykyään tekevät)? Tai että teoksesta on tahallaan tehty niin outo kuin mahdollista, ja merkitys sille keksitty vasta myöhemmin (kuten useat nykyään tekevät)?

Joku saattaisi kysyä että mitä väliä? No totta helkkarissa sillä on väliä! Taiteen vaikutusvalta ja sen ilmauksellisuus rapistuisivat jos tekotaide-kakkaa alettaisiin suosia esimerkiksi taidenäyttelyissä.  Tärkein tekotaiteellisuuden tunnusmerkki onkin, että sen tekijä tavoittelee rikastumista taiteellaan, kaiken muun unohtuessa. Toisin sanoen emme voi välttämättä koskaan paljastaan tekotaiteilijoita. Opettajaani lainaten: vain pieni osa horatsuista hankkii toimiluvan, loput työskentelevät salassa.

Hyvä artikkeli aiheesta: http://hikipedia.info/wiki/Taiteellisuus

Mitä mieltä sinä olet?

Kuinka paljon taiteessa on oltava ajatusta? Onko vain rahastusmielessä tehty taide taidetta, mikäli se kuitenkin katsojassa herättää jotain syvempää? Vai vaativatko etenkin nykyajan valokuvaus- ja kuvankäsittelymahdollisuudet taiteeseen jotain enemmän?

Oikeita vastauksia ei ole, ja tulen hyperiloiseksi jokaisesta joka viitsii kommenteissa liittyä pohdintaan mukaan :)

ps. jos satut joskus katsomaan dokumentin nimeltään Joki taivaalla (2004), se jos jokin on tekotaiteellisuuden perikuva... http://www.imdb.com/title/tt0898927/

Voiko mustikoilla maalata?

Kesä on ollut siitä erikoinen, että olen tehnyt asioita, joita en olisi koskaan aiemmin uskonut tekeväni vapaaehtoisesti: mm. käynyt poimimassa mustikoita. Kyseisiä C-vitamiinipommeja riittää ainakin täällä päin Suomea vaikka muille jakaa, sillä jo kahden tunnin keräämisellä saimme poimittua poikaystäväni kanssa kymmenen litraa marjoja! Rentoon ja hitaaseen poimintatapaamme verrattuna tulos oli erittäin hyvä. Puhdistettujen mustikoiden hinta on parhaimmillaan 9e/litra, eli kahden tunnin poimimisen jälkeen olisimme yhteensä tienanneet jo 90 euroa. Emme kuitenkaan aio myydä marjoja - pitäähän mahdollisuus mustikkapiirakkaan säilyttää ympäri vuoden.

Sitten itse asiaan: marjoja poimiessa on tullut huomattua että mustikka värjää niin kädet kuin kankaatkin hyvin voimakkaalla värillä. Miksei siis ekomaalaaminenkin onnistuisi sen avulla?

Kun vein ajatusta pidemmälle, muistin että myös punajuuri voisi toimia, koska sehän värjää tarpeeksi syötynä virtsankin pirteän lilaksi - miksei siis maalauskangasta? Viimeistään yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa tulin siihen lopputulokseen, että luonnollisilla ja omatekoisilla väreillä maalaamisen on oltava mahdollista; luonnon oma värikkyys suorastaan hiveli silmiä.

Mistä maalit koostuvat?

Ennen kuin pystyin aloittamaan maalien valmistamisen, minun piti tietää mistä ne koostuvat. Näin internetin ihmeellisellä aikakaudella sain vastauksen jo parilla hakusanalla. Wikipedia kertoo, että maaleissa on oltava sideainetta, liuotinta ja väriainetta. Akryyli esimerkiksi on muovia, joka toimii sideaineena akryylimaalille. Sideaine nimensä mukaisesti sitoo maalin yhtenäiseksi kalvoksi, ja kiinni maalauspohjaan. Liuotin (akryylimaaleissa vesi, ja öljymaalissa öljy sekä tärpätti) puolestaan tekee maalista juoksevampaa. Sen haihtuminen aiheuttaa lopulta maalin kovettumisen. Väriaine eli pigmentti taas antaa maalille värin (ylläripylläri). Pigmenttiä saadaan esimerkiksi eri maalajeista, kuten punamullasta, mutta nykyisin pigmenttiä valmistetaan myös kemiallisesti. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maali)

Akvarelliväreillä (vesiväreillä) taas ei taida olla minkäänlaista sidosainetta, vaan ne koostuvat pelkästä pigmentistä ja vedestä.

Johtopäätös: Odotettavissa olisi vesivärien kaltaisia värejä.

Mustikat muusiksi

 Otin noin 12 mustikkaa vesikippona käyttämääni astiaan. Muussasin ne pikkulusikalla, ja siinä minulla olikin jo tarpeeksi väriä vaikka viidellekymmenelle maalaukselle. En lisännyt vettä, koska mustikassa itsessään on sitä jo niin paljon. Yhteen maalaukseen olisi yksikin mustikka riittänyt enemmän kuin hyvin, joten tässä ei voida ainakaan ruoantuhlauksesta syyttää.

Aloitin maalaamisen, ja jälki oli jotain mitä odotinkin: lilaa, ja läpikuultavaa. Kuivuttuaan väri muuttui violetiksi. Maalaaminen oli hauskaa ja taisinkin innostua siitä oikein kunnolla, sillä maalasin viisi tuntia putkeen perhosia ja kukkia. En ole tosiaankaan mikään akvarellisti, kuten kuvasta näkyy, mutta oli hauskaa opetella vesivärimaalaamista. Toinen kerros maalia sai aikaan tummemman värin, ja mikäli olisin halunnut saada aikaan perusmustikkaa vaaleampaa väriä, olisin voinut lisätä vettä.

Maalasin perhosia ja kukkia tavallisille luonnospapereille, joten paperi käpristyi veden takia hieman. Ensikerralla hankin oikean maalauspohjan, tai vähintäänkin vesiväripaperia!

Mustikoilla maalaamisen hyvät ja huonot puolet:

+ ihana väri

+ lähtee helpommin vaatteista kuin akryylivärit (http://www.martat.fi/neuvot_arkeen/tahranpoisto/tekstiilit/ Marttojen vinkit toimivat ainakin mustikoihin, on tullut kokeiltua)

+ tuoksuu todella hyvältä, ei maalimaiselta

+ ei myrkkyjä (vauvat kuulemma tykkäävät "maalata" mustikoilla :D)

- pieniä mustikanpaloja saattaa jäädä maalaukseen

- akvarellivärimaista maalausta (tämä on tietysti vain minulle miinus, jollekulle muulle saattaa olla plussa)

Mustikoilla maalattu perhonen

Muita mahdollisesti käytettäviä värejä

Muistin yhtäkkiä, että olen ekovärjännyt ennenkin, nimittäin villalankoja. Ala-asteella käynnissä olleessa projektissa väriaineina käytettiin muistaakseni nokkosta, punajuurta ja sipulia. Lopputuloskin oli kirkkaampi kuin voisi olettaa:

Kasvivärjätyillä langoilla tehty ryijy

Samat väriaineet saattavat soveltua myös maalaamiseen (huom. saattavat. Olen tällä hetkellä turhan etsimään kasveja, saati keittämään niitä). Kasvit keitetään, ja värjäytynyttä lientä käytetään maalaamiseen. Maalatessa vettä tarvitaan suhteessa kasveihin todella vähän. Seuraavassa muutamia kasveja, joista saadaan värejä (ainakin langan värjäämiseen):

Sininen

- Värimorsinko

- Suomuorakas

Punainen

- Veriseitikki

-Keijunmekko

-Kihokit

- Raparperin juuri

Keltainen

- Keltasipuli ("kauppojen sipuli"). Kerää uloimmat sipulin kuoret talteen. Kuoria voi myös metsästää supermarkettien valtavista sipulipinoista

-Koivunlehdet juhannuksen jälkeen

- Raparperin juuri ("kylmänkeltainen"

- Raparperin siemenet ("kullankeltainen")

Vihreä

- Nokkonen

- Punasipulin kuoret

- Koivunlehdet ennen juhannusta

Ruskea

- Paju

Punaruskea

-Isohirvenjäkälä

(Lähde: http://wikikko.info/wiki/kasvivärjäys)

Aion tulevaisuudessa kyllä kokeilla kasvivärjäysliemen sopivuutta maalaamiseen, vähintäänkin tuolla keltasipulilla. Mikäli sinä olet jo kokeillut "ekovärien" tekemistä ja niillä maalaamista, kerro ihmeessä!

Iloisia ekomaalaamishetkiä, toivottaa Limppu

Tähänastiset työni

Ajattelin tässä vaiheessa tehdä pienet esittelyt tähänastisista töistäni siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa niiden vaiheet, tekotavat ja ideat. Maalaukset on järjestetty uusimmasta vanhimpaan, ja kuvat voi klikata isommiksi. Olisi mielenkiintoista myös saada rakentavaa kritiikkiä, harrastitpa sitten taiteita tai et.. :)

Ai niin: kuvaan maalaukseni kameralla, ja siksi tykkään yleensä jättää kuviin näkyviin myös maalauksen ympäristöä tai taustaa. Värit ja koon ja maalauksen asennon voi havainnoida tarkemmin.

Syyskävely, 2012

Koko: A3
Valmistui: elokuu 2012

Halusin koettaa ensimmäistä kertaa sellaisen työn tekemistä, jossa siveltimenvedot oikeasti näkyvät. Oli yllättävän rentouttavaa vain sutia väriä sen kummemmin miettimättä, suosittelen!

Värit onnistuivat todella hyvin, minkä vuoksi onkin harmi että tässä kuvassa ne vääristyvät paljon.

Tämä maalaus piti julkistaa vasta ensi kuussa, mutta olin turhan malttamaton. Teos oli siis alunperin syntymäpäivälahja avopuolisolleni, mutta annoinkin sen hänelle jo tänään, ensitapaamisemme 6-vuotispäivän kunniaksi. Mallia otin eräästä netistä löytämästäni valokuvasta, jota en kuitenkaan enää löydä jostain syystä.

Hieman lällysti lisäsin myös meidät mukaan maisemaan.

Muotokuva yksivuotiaasta, 2012

Koko: A4

Valmistui: heinäkuu 2012

Tämä oli minulle ensimmäinen tilaustyö, josta sain rahaa, joten panostin siihen ihan superpaljon! Tein sitä lähes joka päivä kolmen kuukauden ajan, kokien hirveästi epätoivon hetkiä, myöhemmin ajateltuna täysin turhista syistä.

Työssä oli vaikeaa etenkin sen mustavalkoisuus. Mustavalkoinen maalaaminen oli minulle täysin uutta, joten oli vaikea saada esimerkiksi kolmiulotteisuutta kuvaan. Toinen vaikeus oli se, että mallina toimi valokuva minulle tuntemattomasta lapsesta, joten pelkäsin sokeutuvani työlleni helpommin.

Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväisempi kuin mihinkään muuhun aikaisempaan maalaukseen, eli ihan hyvin työ vissiin onnistuikin.

Sisarukset, 2012

Koko: A4

Valmistui: toukokuu 2012

Kuva pikkusisaruksistani oli äitienpäivälahja äidilleni. Värit ja lasten persoonallisuuksien ikuistaminen onnistuivat hyvin, ja erityisen tyytyväinen olen ihoon. Haasteen antoi epätarkka valokuva, jota käytin mallinani, mutta koska tunnen lapset, oli maalaaminen suhteellisen helppoa siitä huolimatta. Ainut pieleen mennyt asia maalauksessa on tausta, joka on suoraan sanottuna ruma - risukon maalaaminen taisi olla minulle ylivoimainen haaste. Pientä pinnan epätasaisuutta on myös havaittavissa (kenen muun mieleen tunkeutui Pekka Poudan ääni äskeisen lauseen johdosta?).

Myös tämän työn kanssa meni kauan, pari kuukautta.

Tenorisaksofonit, maaliskuu 2012

Koko: A4

Valmistui: helmikuu 2012

Tein työn vaarilleni, joka soitti tenorisaksofonia joskus. Viime blogimerkinnässä kirjoitin siitä, kuinka akryylimaali kuivuu nopeasti, joten kannattaa yrittää pitää pinta tasaisena mikäli epätasaisuus ei ole haluttu ominaisuus. Tämä työ on oiva esimerkki siitä, sillä pinta (etenkin nuottien, ja ylimmän soittimen kohdalta) on hyvin epätasainen. Noh, siitä huolimatta pidän työn väreistä, ja siitä miten oranssi korostuu mustan alta. Työ sopisi hyvin isommallekin pohjalle.

Suudelma, 2011

Koko: A4

Valmistui: marraskuu 2011

Pikkusiskoni ja hänen avopuolisonsa. Pöllin mallikuvan Facebookista ja annoin siitä tehdyn maalauksen yllätyksenä siskolleni syntymäpäivälahjaksi. Raukka kun on syntynyt 24.12, jouluaattona, ja saa sen vuoksi harvoin erikseen syntymäpäivälahjoja.

Yksi parhaista töistäni. Tykkään väreistä, taustasta, hiuksista sekä pojan takista, kun taas ihon maalaaminen ja varjostukset ovat vielä hieman hakusessa. Henkilöt ovat tunnistettavissa.

Kokonainen ihminen, 2010

Koko: Molemmat A4

Valmistui: marraskuu 2010

Yksi aikaisimmista akryylimaalauksistani: lukion diplomityö. Päätin ottaa sen riskin että maalaan työn akryyliväreillä vaikken ollut siveltimeen edes tottunut. Oma tyyli on täysin hakusessa, minkä huomaa mm. ripsistä, kulmakarvoista ja rypyistä. Nykyään toteuttaisin tuon työn miljoona kertaa paremmin, mutta voihan tätä pitää hyvänä vertailukohtana kehittymisestäni.

Mikäli haluat tietää kuvan idean, lue seuraava pitkähkö teksti. Mikäli ei kiinnosta, siirry toki seuraavaan kohtaan.

Ihmistä katsotaan yhä harvemmin kokonaisuutena. Hän on vain monta irrallista osaa, joita voi tarvittaessa vaihtaa. Yhä useammin kuulee seuraavanlaista lausetta: ”hän olisi muuten ihan nätti, mutta hänen kyynä rpäänsä ovat rumat”. Mitä hittoa? Ainakin lapsena sitä ajattelee että Sini näyttää Siniltä ja Artturi Artturilta, eikä arvostele kaikkea näkemäänsä. Arvosteluun kaiken lisäksi kyllästyy ja väsyy, ilman että sitä kuitenkaan voi lopettaa. Arvosteleva ihminen tuijottaa etenkin itseään, löytäen päivittäin jotain uutta arvosteltavaa; uusi ryppy, finni tai yhä sama kauhea nenä. Osittain syy on tietysti median, sillä televisiossahan ihmisillä harvoin on edes suonia jaloissa. Työssäni tarkastelen tätä ongelmaa symbolein. Silmä viittaa tietysti katseluun ja sitä kautta ihmisen näkemyksiin. Väsynyt silmä kuuluu sille työn osalle, joka näkee ihmiset osina, iloinen puolestaan sille, joka kykenee katselemaan ihmisiä kokonaisuuksina. Hahmo silmissä viittaa näihin ihmisiin. Koska lähes meissä kaikissa on sekä arvosteleva, että kokonaisuutena katsova osapuoli, päätin maalata silmät samalle ihmiselle kuuluvaksi.

Nykyään idea ja toteutus ovat minusta vähän klisee-kamaa, mutta tuolloin aihe oli itselleni tärkeä ja toteutus tuntui tarpeeksi selkeältä.

Nussiminen, 2010

Koko: A4

Valmistui: syyskuu 2010

Hätkähdyttävin asia tässä maalauksessa on varmasti sen nimi, jolle kuitenkin on olemassa selitys: eräänä päivänä, lukion neljännellä ollessani, kuljin koulun käytävällä ja kuulin sivukorvalla uusien ykkösten puhuvan nussimisesta. Siveellinen mieleni tietysti järkyttyi moisesta sanavalinnasta, sillä puheenaiheena ei suinkaan ollut nussiminen, joka sai minussa aikaan mielikuvan merkityksettömästä panemisesta tuntemattoman kanssa, vaan nussimista käytettiin puhtaasti seksin synonyymina ("Nussiessa kortsun käyttö kannattaa koska...", "Ku nussii ekaa kertaa niin..." tai "Salkkareissa muuten x ja y nussivat...). Nykyään sanavalintaan on ehkä jo tottunut, mutta silti se hätkähdyttää kun kohtaa niinkin klisee-romanttisen kuvan kuin tämän. Työ on yhä kesken, en esimerkiksi jaksanut tehdä henkilöiden jalkoja loppuun.

Tykkään erityisesti taustasta.

Maalaamisen aloittaminen

Kuvitellaanpa seuraava tilanne: olet kiinnostunut maalaamisesta harrastuksena, ja haluat aloittaa sen kenties somistaaksesi olohuoneesi seiniä, ilahduttaaksesi kavereitasi itsetehdyillä lahjoilla tai vaikkapa ihan vain saadaksesi rentouttavaa tekemistä. Et kuitenkaan tiedä mistä aloittaa? Ei huolta, minä tiedän! Poimi seuraavista vinkeistä mielestäsi tarpeelliset:

Heitä kirppikselle kaikenmoiset maalausoppaat

...joita olet ehtinyt hankkia. Rahastustahan ne pääosin ovat, ja pahimmassa tapauksessa tappavat maalaajan oman luovuuden. Ei ole tiettyä tekniikkaa piirtää ihmistä, eikä maalata maisemaa. Noh, antavathan ne hyviä mallikuvia, mutta parempia löytyy netistä.

1. Tarvikkeet

Maalituubit

Maalituubeja myydään niin yksittäin kuin monen tuubin sarjoissakin. Aluksi kannattaa tietysti hankkia sarja, mutta koska tietyt värit (itselläni musta ja valkoinen) kuluvat muita nopeammin, voidaan sarjaa aina välillä täydentää yksittäisillä tuubeilla. Mikäli haluat päästä halvalla, muista tarkistaa eri maalien litrahinta.

HUOM. Älä sekoita akryylivärejä, akvarellivärejä ja öljyvärejä keskenään, vaan pitäydy yhdessä lajissa. Myymälöissä akryyli- ja öljyvärimaalit ovat vierekkäin, joten kannattaa olla tarkkana.

Erot lyhyesti:

• Akryylivärit ovat aluksi vesiliukoisia maaleja, jotka eivät kuitenkaan kerran kuivuttuaan enää liukene veteen. Akryylimaalin värit eivät ole yhtä kirkkaat kuin öljyvärimaalit, mutta jälki on peittävää. Akryylivärit kuivuvat hyvin nopeasti.
• Öljyvärit ovat veteen liukeamattomia värejä. Niillä saa aikaan kirkkaimmat värit, mutta sisätiloissa maalatessa ilmanvaihdon on oltava hyvä, koska öljymaalin haju on vahva. Öljyvärit kuivuvat hitaasti.
• Akvarellivärit ovat tuttuja useimmille, sillä ne ovat sama asia kuin vesivärit, joita lapsena käytettiin koulukuvaamataiteessa. Jälki on läpikuultavaa, ja maali liukenee veteen sekä ennen että jälkeen kuivumisensa.

Suomalainen kirjakauppa ja Clas Ohlson ovat maalaajan pelastus ellei paikkakunnalta löydy taiteilijan tarvikepuotia. Taidetarvikepuoteja on yritetty listata ja arvostella tänne. Itse olen testannut sekä halppis- että kallismaaleja, enkä huomaa mitään eroa niiden laaduissa.

Maalauspohja

...on puu- tai pahvikehyksen ympärille pingotettu pellavakangas. Se on halpa ja hyödyllinen tarvike akryylimaalaajalle. En suosittele maalaamaan teosta paperille, koska akryylivärit tarvitsevat jonkin verran vettä, ja paperi saattaa kurtistua. Pinkopohjalle maalaaminen on muutenkin mukavampaa, ja auttaa keskittymään itse maalaamiseen paremmin, sillä teos näyttää "oikealta taideteokselta" paljon aikaisemmassa vaiheessa kuin paperille maalattuna. Maalauspohja myös imee vettä paremmin kuin paperi. Pohjia on erikokoisia, ja niitä saa halvalla edellä mainituista kaupoista.

Siveltimet

Kuten varmaan arvasit, suosittelen synteettisiä siveltimiä maalaamiseen. Ne ovat jonkin verran kalliimpia kuin halppissiveltimet, mutta kestävät huomattavasti kauemmin, eikä niistä irtoile karvoja maalaukseen.

Kuppi vedelle

Jos et omista mitään sellaista mukia tai rasiaa, jonka olet valmis uhraamaan taiteelle, vanha suolakurkkupurkki, maitokahvilasi tai puolen litran limsapullon pohja on enemmän kuin hyvä vesikuppi. Varo leikkaamasta sormeesi mikäli aiot halkaista limsapullon!

Oikeaoppinen paletti

...ei ole pakollinen tavara. Palettia tarvitaan värien sekoittamiseen, ellei sitä halua tehdä maalauksen päällä. Käytän itse palettina mitä tahansa paperia tai vaikka soijamaitopurkista leikattua palaa. Olen huomannut että esim. Kela-postin mukana tulevat valituskuoret sopivat tähän mainiosti.

Maalauspaita

Koska akryyliväri ei irtoa vaatteista, suosittelen monet vaatteeni pilanneena hakemaan esimerkiksi kirpputorin Ota tästä -laatikosta ison paidan, jota käytät maalatessasi.

Fiksatiivi

Suihkuta valmiin maalauksen päälle fiksatiivia, joka kovettaa, ja täten suojaa maalauksen pinnan. Näin maali ei haalistu vuosien myötä esimerkiksi valon vaikutuksesta. Myös fiksatiivia saa edellä mainituista myymälöistä.

2. Maalauksen aloittaminen

Suorita rituaalit

Luulisin, että jokaisella taiteilijalla on rituaaleja ennen työn aloittamista, sillä ne auttavat siirtymään tiettyyn mielentilaan. Osa vain sulkee oven perässään saadakseen olla rauhassa, osa suorittaa kaiken maailman sadetanssit ja suolan heitot olan yli. Tässä muutamia omista rituaaleistani:

• Sytytä kynttilä. Kynttilä on yllättävän tehokas luomaan kiireetöntä vaikutelmaa huoneeseen.
• Hanki suklaata. Omnomnom (kuitenkin korkeintaan 200 g per viikko!)

• Hyvää musiikkia. Maalaukseen sopiva musiikki luo tunnelmaa! Rauhallisen maiseman luominen vaatii tietenkin eri biisin kuin TSH:n taistelukohtauksen ikuistaminen.

Aloita ja lopeta

• Maalaa aina ensin pohjaväri työhön, niin ettei valkoista kangasta/paperia jää näkyviin. Vaikkei aluksi tuntuisikaan siltä, on pohjaa vaikeaa maalata täysin peittoon osissa.
• Älä kauhistu, vaikka työ näyttää ihan kauhealta. Itselläni ei ole ollut vielä yhtään työtä jonka kesken ollessa en olisi luovuttanut paria kertaa maalauksen aikana (ks. kuvat alla)

• Akryyliväreillä maalatessa mahdolliset virheet on helppo peittää seuraavalla maalikerroksella. Maalaamisen ei siis tarvitse "nysväämistä" ja valmiiksi piirrettyjen lyijykynäjälkien värittämistä.
• Yksityiskohtaista työtä (esim. muotokuvaa) tehdessäsi yritä saada maalijäljestä tasainen. Koska akryyliväri kuivuu nopeasti, se jättää siveltimestä helposti viiruja maalipintaan. Viirut voivat tietysti olla myös tehokeino, eli tämä vinkki toimii vain mikäli pinnan epätasaisuus ei ole haluttua.
• Akryylimaali kuivuu nopeasti, joten älä ota paletille enempää väriä kuin kerralla tarvitset.
• Älä pakota itseäsi maalaamaan. Pieni tuuppaus maalaamisen aloittamiseen voi joskus olla paikallaan, mutta jos siihen joutuu pakottamaan itsensä, saattaa maalaaminen ennen pitkään alkaa tuntumaan velvollisuudelta ja pilata rentouttavan harrastuksen. 
• Kun lopetat maalaamisen, muista sulkea tuubit, pestä siveltimet ja pyyhkiä mahdolliset maaliroiskeet ympäriltäsi.

3. Muista olla...

...rohkea

Tämä oli neuvo jota vihasin kaikkein eniten kun lapsena opiskelin piirtämistä; ole rohkea, älä luonnostele ikuisesti, älä jämähdä samaan tyyliin. Piirtämisessä en uskaltanut neuvoa toteuttaa, mutta maalatessa olen noudattanut sitä ikään kuin itsestään. Ennen aloitin työt aina luonnostelemalla lyijykynällä k-a-u-a-n maalauspohjaa, ja nykyäänkin saatan joskus piirtää apupisteitä pidemmän aikaa, mutta usein käyn työn kimppuun raa-asti, ilman minkäänlaista suunnittelua.

Joskus kannattaa tehdä yksityiskohtaisia töitä, joskus taas koittaa miltä ns. sotkutyö näyttää sinun toteuttamanasi. Joskus kannattaa maalata mallista, joskus täysin omasta päästä.

...itsepäinen

Oma tyyli on tietysti tärkein, joten älä anna kenenkään hoputtaa sinua kokeilemaan uutta ellet koe sitä mieluisaksi. Kuuntele neuvoja, mutta toteuta niitä vain jos koet ne hyviksi. Vaikka teoksesi pupu vaikuttaa jonkun mielestä liian siniseltä, saattaa toinen kahdehtia upeaa värien käyttöäsi.

Nämä vinkit olisivat saattaneet pelastaneet minut ainakin osittain alussa tekemiltäni virheiltä, sillä kaapistani löytyy mm. kuivuneita, korkki auki unohtuneita maalituubeja, ja öljyvärejä, jotka olen ostanut luullen niitä akryyliväreiksi. Toivottavasti vinkit auttavat myös sinua! :)

Blogistani...

Vaikka Synteettinen Sivellin käsittelee nimenomaan akryylimaalaamista, ei se estä muiden taidealueiden harrastajia tai taiteita vierastaviakaan liittymästä keskusteluun. Rajaaminen akryylimaalaukseen johtuu ainostaan siitä syystä, että se on minun osaamisaluettani, enkä viitsi yrittääkään selittää mitään esimerkiksi veistämisestä tai öljymaalaamisesta, aiheesta hölkäsen pöläystäkään ymmärtämättä.

Halusin perustaa blogin akryylimaalaamisesta siitä syystä, että maalaaminen (ja kuvataide yleensä) on harvinainen harrastus sen jälkeen kun koulun pakolliset kuvataidetunnit on ohitettu. Toisin sanoen keskusteluseuraa aiheesta on vaikeaa löytää.

Kansainvälisillä sivuilla, kuten esimerkiksi Deviantartissa, harrastajat voivat tietenkin jakaa mielipiteitään ja ajatuksiaan taiteista, mutta ainakin itse arastelen englannin käyttämistä "julkisesti" sen verran paljon ettei keskustelu kulkeudu kovinkaan syvälliselle tasolle ("Thanks" ja "This is a very nice picture" kuuluvat vakiolauseisiini kyseisellä sivustolla...).

Synteettiset siveltimet

Blogillani saattaa olla melko harhaanjohtava nimi. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että synteettisiä siveltimiä käytetään kuvataiteen lisäksi mm. meikkaamisessa. Toiseksi, synteettiset siveltimet eivät ole mikään akryylimaalaamisen oma väline, vaan ne soveltuvat yhtä hyvin öljy- ja akvarellimaalaamiseen. Nimenomaan akryylimaalausta käsittelevälle blogilleni nimi onkin valittu henkilökohtaisista syistä, sillä innostuin maalaamisesta kunnolla juuri synteettisten siveltimien ansiosta. Niiden hinta-laatu -suhde on suorastaan hämmästyttävän upea: seitsemän euron ale-sivellinsetti on minun "hurjassa" käytössäni kestänyt jo pari vuotta ilman kulumisen merkkejä!

 Maalaus ei myöskään näytä valmistuttuaan enää kissanraadolta, eikä harjaosa  harvene yhtä nopeasti. Toisin sanoen sy-siveltimien harjoista ei irtoile karvoja.

Kolmas fanitussyyni synteettisille siveltimille on se, että niitä saa niinkin tavallisista liikkeistä kuin Tiimarista tai Suomalaisesta kirjakaupasta.

Pieni tiivistelmä äskeisistä

- VAROITUS: Blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei liity akryylimaalaamiseen millään tavalla

- Blogin kirjoittaja (minä) ei tiedä mitään öljyvärimaalaamisesta tai englannin kieliopista

-Blogin kirjoittajan maalaukset eivät muistuta etäisestikään kissaeläimiä