perjantai 8. joulukuuta 2017

Huonoja hetkiä (ja niitä hyviäkin)

Valitusta luvassa.

Osasin jollain tasolla onneksi varautua jouluhälinään, ounastelin tulevaa kiirettä jo syyskuussa täällä blogin puolella. Jotenkin se silti pääsi yllättämään. Töitä on askartelukaupan puolelta noin 30 tuntia per viikko, usein menee yli puoli kahdeksaan illalla. Herään aikaisin aamulla maalaamaan joulutilauksia, joille ei näy loppua. Muita tilauksia olen joutunut lykkäämään ja lykkäämään, ja tällä hetkellä tilausjono ulottuu jo maaliskuulle asti. Hääjärjestelyille ei jää aikaa juuri ollenkaan. 

Runsas tekeminen ei kuitenkaan loppujen lopuksi haittaa niin paljon kuin luulisi, koska jollain tasolla tykkään kun on monta rautaa tulessa. Enemmän haittaa tämä jatkuva väsymys, joka estää hommien hoitamisen tyylipuhtaasti. Väsymykseen on monta syytä: ensinnäkin pimeys. Toiseksi, minulla on vielä opettelemista asioiden suhteuttamisessa. Töissä tapahtuneet asiat jäävät kalvamaan ihan älyttösti vähintäänkin alitajuisesti. Näen jatkuvasti painajaisia, joissa en löydä asiakkaille tiettyjä tavaroita. Kerran heräsin katsomaan digitaalista kelloa, joka näytti 4:30 ja sanoin ääneen: "Se tekee neljä euroa ja kolmekymmentä senttiä, kiitos!".

Erityistä huolta ovat aiheuttaneet viime aikoina monet asiat. Kavereiden murheet, vaarin joutuminen onnettomuuteen, lähestyvä joulu ja koirapappa Viltsun terveysongelmat. Kolmesta ensiksi mainitusta en avaa näin julkisesti enempää, mutta Vilin kuulumiset toki pitää jakaa. Äiti soitti jo syksyllä, että pitäisi varautua hyvästeihin. Viltsun vointi kuitenkin parani, mutta itsenäisyyspäivänä meni taas huonompaan suuntaan. Eläinlääkäri kuitenkin oli onneksi toivekkaampi, ja uskoi olotilan johtuvan kipuilevasta polven ristisiteestä ja määräsi kipulääkkeet sekä nivel-valmisteita. Eläinlääkäri kehui Viltsua oikein komeaksi ja virkeäksi vanhukseksi. Viltsu täyttää 18.12.2017 jo 17 vuotta, joten ei ihme jos nivelet välillä kolottavat. Olin todella helpottunut uutisesta, vaikka toki tiedostan, että ikää herralla jo on. Lisäksi sydämestä kuului läppävian sivuääni, johon ei määrätty vielä lääkitystä vaan tilannetta seurataan. Työkaveri totesikin lohduttavasti, että olisi ollut kummallisempaa, jos mitään ei olisi löydetty tuon ikäisen koiran sydämestä.

Ehkä minulla on tiedostamattani myös joitain muita huolia. Sydän tykyttää ja muljahtelee jatkuvasti ja pää on kipeä. Vapaapäivinäni haluaisin vain nukkua ja olo on ahdistunut. Tai sitten tämä on vain jonkinlainen ohimenevä vaihe. Toisaalta, ehkei pitäisi tähän aikaan enää avautua väsymyksestä, onhan kello jo kohta yksitoista illalla.

Mennään vähän positiivisempiin aiheisiin: ensinnäkin kuvittamani mehupurkit löytyvät nyt lähes kaikista Keskon kaupoista, jee!


Toiseksi: Armoa!-näyttely on saanut paljon huomiota. Minua on haastateltu aiheesta muun muassa Kotimaa-lehteen sekä Karjalan Heiliin. Myös Karjalaisessa oli maininta aiheesta. Tällä hetkellä näyttelyni on Joensuun pääkirjastolla, ja vieraskirjaan on tullut todella paljon ihania ja rohkaisevia kommentteja. Kiitos tuhannesti niistä!

Kolmanneksi: Armoa! kutsuttiin Helsinkiin. Yhteisöpappi Tuuli Aitolehti otti minuun yhteyttä ja sovimme, että näyttely on esillä Paavalinkirkon aulagalleriassa maaliskuussa. Päivämäärä varmistuu myöhemmin, mutta yritän tiedottaa asiasta netti- ja Facebook-sivuillani mahdollisimman pian.

lauantai 18. marraskuuta 2017

Tekaise tontulle ovi!


Tarvitset:

  • Pahvia
  • Akryylipohjaista maalia + siveltimen (tai kuviokartonkia)
  • Viivottimen
  • Mattoveitsen ja sakset
  • Kaksipuolista teippiä tai Erikeeper-liimaa
  • Askartelumassaa tai piippurassia kranssia varten
  • Huopakangasta ja kangastussin ovimattoa varten

  1. Leikkaa pahvista kaksi 10,5 x 8 cm palaa
  2. Piirrä toiseen pahveista ovi ja karmit viereisen ääriviivakuvan osoittamalla tavalla. Leikkaa osat mattoveistä hyödyntäen irti toisistaan. Tämän jälkeen pienennä oven keskellä olleita kahta pientä palaa muutama milli jokaisesta reunasta
  3. Maalaa näin syntyneet oven osat ja -karmit. Maalaa ehjän pahvin keskiosa väreillä, joiden haluat pilkottavan oven pienten palojen takaa. Maalaamisen sijaan voit myös koristella oven osat ja karmit esimerkiksi kuviokartongeilla.
  4. Kokoa ovi liimaamalla tai teippaamalla kaikki osat kiinni ehjään pahviin.
  5. Lisää rekvisiittaa mielesi mukaan; Tee pahvista ovenkahva ja väritä se esimerkiksi kultatussilla; Muotoile askartelumassasta tai piippurassista oveen kranssi; Tee huopakankaasta ovimatto ja lisää siihen teksti kangastusseilla... mitä ikinä vain keksitkään.

Jos et jaksa/pysty/halua tehdä ovia itse, nämä kuvissa olevat kappaleet ovat myynnissä nettisivuillani. Hinta (15 €) sisältää oven, kranssin, tikkaat, ovimaton ja arvonlisäveron (24%). Jokaisesta myydystä ovesta lahjoitetaan 5 € SPR:n Katastrofirahastoon. Siirry nettisivuille tästä.

torstai 2. marraskuuta 2017

Näyttelyn ensimmäisen osan purkaminen

Armoa!-näyttelyn part ykkönen päättyi toissapäivänä. Kakkososa tulee olemaan esillä Joensuun pääkirjastolla 27.12.-9.12.2017. Näyttelyä purkaessa ei ollut mitenkään erityisen haikea fiilis, sillä äitini, 8-vuotias pikkusiskoni sekä 11-vuotias pikkuveljeni tulivat Rovaniemeltä katsomaan sitä, ja auttoivat myös purkamisessa. Lapset tykkäsivät erityisesti possu-aiheisista työstä, Viltsu-koiramme kuvasta sekä Minut on hylätty -maalauksesta. Oli mukavaa kuunnella erityisesti veljen pohdintaa Uskonpuhdistus-teossarjasta, jota hän katseli pitkän aikaa. Kaikki näyttelyn työt muuten löytyvät tämän linkin takaa.
Tässä kuunnellaan tulkintoja teoksista.
Tähän mennessä yksi teos on mennyt kaupaksi, maalaus nimeltään Aika lähteä. Aika jännä että juuri se, sillä itse mietin vielä päivää ennen avajaisia, jättäisinkö sen kokonaan pois. Onneksi en jättänyt, sillä monet ovat kertoneet sen koskettaneen.

Vieraskirjaan oli tullut oikein mukavasti näyttelyyn osallistuneiden nimiä. Iso kiitos niistä sekä kirjoittamistanne terveisistä! Näyttely muuttuu aina jotenkin konkreettisemmaksi, kun tietää, että avajaisten jälkeenkin teoksia on katsottu. Vieraskirjasta löytyi myös muutama hullunkurinen terveinen: siinä kiiteltiin muun muassa hyvästä porkkanakakusta sekä lattarirytmeistä. Kirjoittaja oli tainnut luulla kirjaa kahvilan vieraskirjaksi. Osa terveisistä taas on kirjoitettu permanenttitussilla paikalle jättämäni kuulakärkikynän sijaan, ja tussi on imeytynyt sivujen läpi. Sen vuoksi yhden sivun terveisistä ei valitettavasti saa selvää. Kun näyttely siirtyy kirjastolle, pitää muistaa köyttää kuulakärkikynä kiinni kirjaan :D
Purkuhommissa

lauantai 7. lokakuuta 2017

Tunnelmia avajaisjuhlista

Armoa!-näyttelyn avajaisjuhlat ovat ohi! Olo on helpottunut ja iloinen, mutta yhä vähän pökkeröinen. Olen yhä heräillyt öisin "muistamaan" asioita, jotka pitäisi ehtiä hoitamaan ennen pippaloita, ja sitten tajunnut, että nehän menivät jo. Viime yön tosin nukuin kuin tukki, eli ehkä tästä vielä toivutaan.
Avajaiset pidettiin eläinten päivänä 4.10.2017. Sain askartelukaupasta vapaata koko päiväksi, joten pystyin aloittamaan järjestelyt jo aamutuimaan. Aloitin fiksatisoimalla työt ulkona kaatosateessa katoksen alla. Lakan kuivuttua pakkasimme maalaukset Korpun kanssa laatikoihin ja autoon sateenvarjon suojaamana. Sade oli onneksi jo laantunut hieman, kun pääsimme Kulttuurikahvila Laiturille. Pienen edestakaisin juoksemisen, kaukaa ja läheltä -zoomailun sekä mielenmuutosten jälkeen jokainen kuudestatoista maalauksesta löysi paikkansa kahvilan seiniltä (tuntuu muuten ihan älyttömän oudolta nähdä omat teoksensa seinällä. Ihan kuin ne olisivat väärässä todellisuudessa).

Tämän jälkeen ajoimme hakemaan vuokraamamme kuohuviinilasit sekä ostamaan vieraskirjan ja sitten oli aika palata hetkeksi kotiin. Pikaisen lounaan jälkeen Korppu lähti töihin ja minä rupesin näpyttelemään tervetulopuhetta, viimeistelemään teoslappusia sekä tekemään illaksi naposteltavaa (pieniä kolmioleipiä cocktail-tikuissa). Puheen kanssa olin ihan täydellisessä jumissa, joten loppujen lopuksi kopioin Kiitosta ja kritiikkiä kirkolle -blogimerkintäni sitä varten. Näpyttelytyö sai jatkoa, kun tajusin, että paikalle saattaisi saapua myös ilmoittautumisen skipanneita ihmisiä: oli kirjoitettava tarjoiltaville herkuille aineosalistat, jos heillä sattuisikin olemaan allergioita.

Sitten yhtäkkiä kello olikin jo puoli viisi ja Korppu tuli töistä. Haimme tilaamani mansikkatökkäyskakut Kahvila Kissatenista (NAM) ja suuntasimme takaisin Laiturille. Iskimme teoslaput seiniin, asettelimme pöydät uusiksi ja laitoimme tarjoiltavat niille. Ja toki muitakin hommia  oli selvitettävänä (emme osanneet käyttää projektoria ja artisti Matias Kankaan kitara hajosi...). Hommat olivat valmiina viittä vaille kuusi, jolloin osa vieraista oli jo saapunut paikalle.


Avajaisjuhlat alkoivat kaikesta kiireestä huolimatta rennoissa tunnelmissa. Vieraita saapui yhteensä noin 42. Kakkua, kuohujuomaa ja kolmioleipiä oli varattu 50:lle ihmiselle, joten aika nappiin meni. Alkuperäisen suunnitelman mukainen aikataulu oli seuraava:

  • klo 18.00: Näyttely avautuu
  • klo 18.15: Tervetulopuhe ja -maljat
  • klo 18.25: Terveiset Carol J. Adamsilta
  • klo 18.40: Jutustelua ja mutustelua
  • klo 19.00: Artisti Matias Kangas esiintyy

Maljapuhe viivästyi hieman (aloitin sen vasta n. 18.30), mutta mitäpä pienistä. Jos vielä tulevaisuudessa saan mahdollisuuden pitää näyttelyitä, niin pitäisi varmaan säästää enemmän aikaa juttelulle ja maalausten katsomiselle. Puheen piti minun ja Adamsin lisäksi myös pastori Pauliina Kainulainen, mistä olen hyvin otettu ja kiitollinen.

Carol J. Adamsin puhe esitettiin videotallenteena.
Artisti Matias Kangas esiintyy.
Harmi, etten ihan ehtinyt juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa. Niillä, joiden kanssa ehdin keskustella, oli todella jänniä ja hienoja ajatuksia näyttelystä.
Myös kolme koirakaveria osallistui avajaisiin.
Kaiken kaikkiaan avajaiset menivät vallan mainiosti. Artistille saatiin uusi kitara, kakku oli kaikkien mieleen, taide puhutteli, eläinten oikeudet ja eläinteologia kiinnostivat ja tunnelma oli katossa. Tarkoitus suunnata jatkoille Amarilloon, mutta pitkän päivän jälkeen kotisohva vei voiton.
Taiteilija täpinöissään.

Kotona huomasin, että paitani oli ollut koko avajaisten ajan väärin päin ja että yhdellä teoksella oli väärä nimi lapussa. Mutta mitäs me pienistä.

Näyttely on esillä 30.10. saakka Laiturin aukioloaikoina, käykää ihmeessä tutustumassa!